Joulu tulla jolkottaa <3

Tyypit on musta varmaan jo huolissaan, kun en oo kirjottanu mitään yli kolmeen viikkoon. Kiirettä on pitänyt, enkä oikein tiiä, mistä oisin voinu kirjotella. Viime viikolla oli kolme tenttiä, joten istuin kiltisti perse kiinni penkissä ja luin koko hemmetin viikon. Onneksi oli kuitenkin ihanat neljä päivää vapaata. Ja enää 11 päivää joululomaan. Tai oikeestaan 10, kun nythän ollaan jo keskiviikon puolella. Eli ei enää paljon mitään! Sitten saan rentoutua oikein kunnolla. Niin ja Tomi tulee tänne! Ihan hirveetä tää yli 3kk erossa oleminen. Ei enää ikinä näin pitkää aikaa erossa, jooko!?

Mä kyllä höpöttelen vähän vaikka mitä sattuu tässä blogissani ja kadun jotain juttuja jälkeenpäin. Joten ei kannata liian tosissaan mun juttuja ottaa tai ainakaan kovin totena. Kerron juttuja omasta näkökulmastani. Mistäpä muustakaan?

Pieniä selvennyksiä aikaisempiin kirjoituksiini, koska ne häiritsee joitakuita ja etenkin mua :D Tosiaan oon nähnyt myös ostoskärryjä täällä, enkä pelkästään niitä perässä vedettäviä koreja. Sen huomasin edellisen kirjoitukseni jälkeen. Oli pakko korjata tämä, koska muuten oisin valehdellut :D

Niin ja sekin vielä, että tosiaan tunteiden näyttäminen riippuu todellakin ihmisestä. Mutta sellanen yleisvaikutelma mulla on Madridista ja Espanjasta yleensäkin, että tunteet tuodaan esiin herkemmin kuin Suomessa. Myös vihan tunteet. Kerran oltiin Toledossa raflassa syömässä ja keittiön puolella huudettiin suoraa kurkkua. Mies ja vaimo olettaisin. Huuto vaan jatkui ja jatkui, eikä kumpikaan antanut periksi. Pari kertaa tarjoilijat kävi laittamassa musiikkia kovemmalle, ettei metakka häiritsisi meitä asiakata. Mutta silti riitely kuului selkeästi :D Se oli huvittavaa.

Ennen luulin, etten olisi ollenkaan jouluihminen. Ajattelin ehkä joskus, että ihan typerä juhla. Että on pakko olla iloinen, kun on joulu. Sen takia saatoin joskus olla ahdistunutkin. Mutta täällä ollessa huomaan kaipaavani Suomen joulua. Kaikkia perinteitä. Ja etenkin ruokia ja juomia. Glögiä ja pipareita. Laatikoita ja piimäjuustoa. Kinkkua. Mutta en konvehteja. Niistä mulla on traumoja. Kaipaan jouluaattoa etenkin. Sitä kun koko perhe on koolla ja syödään ja saunotaan. Mutta ensi jouluna sitten! Tänä vuonna on ihan erilainen joulu ja ehkä hyvä niin.

Suomessa ollessa huomasin oman kulttuurini huonoja puolia ja kaikkea, mistä en pidä. Täällä taas huomaa, miten jotkin asiat todella ovat Suomessa paremmin kuin täällä. Toki espanjalaisessa kulttuurissa on myös asioita, jotka toisin mielelläni suomalaiseen kulttuuriin. Ja varmaan niitä kaipaan sitten, kun palaan täältä. Ja se muuten on ihan varmaa, että palaan vielä Madridiin. Tästä on tullut mun lempikaupunki.

Tenttejä tosiaan oli viime viikolle kolme kappaletta. Tekniikan englanti oli mulle lähinnä tekniikan espanjaa. Piti siis lauseita kääntää englannista espanjaan ja toisin päin. Sain käyttää suomi-espanja-suomi sanakirjaa, mutta silti saavat opettajat varmaan hyvät naurut lukiessaan mun espanjankielisiä lauseita. Ei ne nyt ihan nappiin menny. Toisen englannin koe oli torstaina. Ja taas oli muun muassa käännlöslauseita. Tämän aineen opettaja ei antanut mun käyttää sanakirjaa, mikä oli mun mielestä vähän epäreilua. Enkun kurssit menee kyllä varmasti läpi mutta sitte on pari muuta kurssia, joista toinen taitaa ihan oikeasti olla mulle mahdoton. Toisen kanssa mulla on vielä toivoa.

Luin Video en Multimedia -kurssin tenttiin ihan hulluna. Käänsin tenttimatskua Google translaten avulla ensin espanjasta englantiin (koska suomeksi kone käänsi päin p:tä). Ja sitten siitä suomensin ja kirjoitin muistiinpanot vihkoon. Tajuttoman työlästä ja väsyttävää. Luin paljon ja ymmärsin lukemani ja olisin pystynyt helposti kirjoittamaan monta esseetä suomeksi ja englanniksi. Mutta tenttivastauksethan piti tietenkin antaa espanjaksi. Kysymyksiä kokeessa oli neljä ja aikaa kirjoittaa vain 45 minuuttia! Ihan hullua! Opettaja kertoi kokeen alussa, kuinka paljon kuhunkin kysymykseen kuuluisi käyttää aikaa. Eli siis asiat olisi kuulunut opetella ulkoa, jotta ne pystyisi ulostamaan tenttipaperiin viidessä minuutissa enempiä miettimättä. Minähän teen tenttejä yleensä lähes niin kauan kuin mahdollista ja Suomessa meillä on aikaa vastata vastaavaan määrään kysymyksiä yleensä pari tuntia. Joten nyt tuli pieni hoppu ja paniikki. Eihän siinä mitään sanakirjaa ehtinyt pläräilemään, kun piti vain suoltaa tekstiä. En todellakaan haluais muistella tota tenttiä, koska koko ajan tulee mieleen jotain, mitä olisi voinut lisätä vastauksiin. Ärsyttää. Toivon niiiin paljon, että tentti meni huonolla espanjallani läpi ja opettaja katsoisi edes vähän läpi sormien raukan Erasmus-vaihtarin vastauksia.

Ensi viikolla olis taas kolme koetta tiedossa. Tekniikan englannin toinen puolisko tiistaina, mahdottoman Inginieria en Video -kurssin suullinen labrakoe ja vielä viimeiseksi espanjan koe. Sitten pääsen joululomailemaan.

Hiukan ahdistaa noiden kurssien ja mun opintopisteiden kohtalo. En nimittäin tule saamaan pisteitä niin paljon, kuin Kela vaatii. En ole vielä päättänyt, että mitä teen. Yksi vaihtoehto olisi olla ottamatta kaikkia Kelan tarjoamia tukia, joten pisteitäkään ei tarvitsisi kertyä niin paljon. Silloin joutuisin varmaan ottamaan opintolainaa, koska rahaa mulla ei todellakaan ole liikaa. Varmaan kuitenkin teen niin, että pidän rahat ja selitän myöhemmin, miksi en saanut niin paljon pisteitä. Kielivaikeudet luulisi olevan pätevä syy. Ainakin toivon niin. Ja musta tuntuu, ettei kovin monikaan vaihtarivuonnaan saa niin paljon pisteitä kuin "normaaleina" vuosina. Joten ehken ole niin epänormaali kuin luulen.

Espanjan kurssi on ihan varmasti menossa läpi, sen tiedän. Ja vähän ärsyttääkin, kun kyseinen aine on mulle liian helppo. Olen siis liian matalalla tasolla opiskelemassa kieltä. Tähän mennessä opetetut asiat opiskelin jo Suomessa. Mutta ihan hyvää kertausta se on silti ollut. Liian matala taso johtuu siitä, että meidän ryhmässä ja koko koulussa on vain viisi vaihtaria, joten mennään heikoimman mukaan. Joukkoon kuuluu turkkilaistyttö, joka vasta täällä alkoi lukea kieltä. Yritän saada jotenkin järkättyä omia taitojani vastaavan kurssin kevääksi, mutta en tiedä, onko se mahdollista. Täytyy kysellä kv-sihteeriltä.

Tosiaan oli nämä ihanat neljä vapaata. Sain nukkua melkein joka yö mahtavat 12 tuntia ja se tuli tarpeeseen! Joten nyt ei nukuta, vaikka kello on täällä kohta kaksi yöllä. Perjantaina oltiin Tommilla Baranin, Annamarian ja Annan kanssa. Niin ja Tommin kämppiksen koira oli siellä myös ja se on aivan ihana! Musta labradorinnoutaja! Haluan sellasen! Perjantai-ilta kului oikein mukavasti vähän tinto de veranoa maistelle ja musiikkia kuunnellen. Lauantaina kokoonnuttiin taas Tommin luo ja sieltä jatkettiin puolen yön paikkella Villa Viciosaan meksilaispojan, Oswaldon synttäreille. Juhlinta jatkui talon katolla ja sieltä siirryttiin toisiin meksikolaispippaloihin ja vielä puistoonkin. Ja aamulla vasta puoli kahdeksan aikaan nukkumaan. Sunnuntai kuluikin sitten nukkuessa ja leffaa katsellessa. Maanantaina käytiin vähän keskustassa pyörimässä ja jengiä oli niin paljon, etten löytänyt ihmismassassa edes oikealle metroasemalle. Ilta kului taas Tommin, Annamarian ja Baranin kanssa Tommin luona. Tänään, tiistaina päätin vähän ryhdistäytyä ja tein läksyjäkin. Ja katoin taas leffan. Siinä lyhyesti vähän, mitä on tapahtunut.

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt (ja jos jotain kiinnostaa :D), niin en ole enää blondi, ihanaa! Siitä ja paljosta muustakin on kuvia Facebookissa. Vinkkinä ainakin kummisedälleni :) Pitäisi taas laittaa lisääkin kuvia, mutta en vaan ole jaksanut.

Vielä 10 päivän raadanta ja sitten voi hetkeksi huokaista ja olla ajattelematta typeriä kouluhommia. Ehkä kirjoitan ennen joululomaanikin tänne vielä jotain :)

Niin ja sekin vielä! Täältä ei löydä edes tavallisia joulukalentereita, 1.-24.12. vaan typeriä sellaisia: 14.12.-6.1. Täällä lapset ei siis usko joulupukkiin, vaan lahjat tuo tammikuun kuudes päivä kolme itämaan tietäjää. Mutta mulle onneksi äiti ja isi lähettää ihan oikean suomalaisen joululalenterin!! :)