Pitkästä aikaa

Päätin vähän ryhdistäytyä ja kirjottaa blogia pitkästä aikaa. Ärsyttää ja hävettää kun en ole enemmän kirjotellu. Hyvää vaihtelua kouluhommien väkertämiseen tämä bloggailu. Taas on viime kirjotuksen jälkeen tapahtunut vaikka mitä.

Hyvä ystäväni Deniz muutti myös tänne meidän tyttö-kommuuniin. Hän muutti Annamarian kanssa samaan huoneeseen. Ne kävi kaksistaan ostamassa Ikeasta 5 sentin paksuisen patjan ja sillä Deniz nukkui aluksi. Sitten jostain tämän talon kätköistä löytyy paksu patja, joten nyt Deniz saa nukkua sillä Annamarian huoneen lattialla. Deniz on siis turkkilainen ja ollut täällä myös syyskuusta lähtien niinkuin minäkin.

Kouluhommia on taas ihan liikaa ja menee välillä hermot koulun kanssa kun motivaatio on jossain pakkasen puolella. 3D-kurssi on ollu suuri pettymys. Kurssilla käytetään surkeita vanhoja ohjelmia ja mallinnus ja animointi on suureksi osaksi koodaamista, josta en todellakaan välitä ollenkaan. Tehtäviä on tosi paljon ja niissä ei saa käyttää mielikuvitustaan ollenkaan vaan lopputuloksen pitää olla juuri sellainen kun opettajakin on tehnyt ja miten ohjeissa lukee. Mutta loppuprojekti pitää kuitenkin tehdä oman mielikuvituksen tuotoksista. Miten sitä muka osaa tehdä mitään kun koko kurssi on ollut pelkää kopioimista. Ei mitään järkeä. En silti jaksa stressata. Mun kanssa onneksi on projektia tekemässä nörtti ja perfektionisti espanjalainen poika, joka varmasti auttaa mua.

Uskomatonta puurtamista näiden koulunkäynti täällä on kyllä. Jotkut aineet on kyllä niin turhia ja sitten toisaalta täältä puuttuu jotain tärkeitä käytännön aineita. Lisäksi opiskelijat täällä on tosi stressaantuneita. Tälläkin viikolla enkun tunnilla piti pitää ryhmissä esitelmä ja eräs kaverini oli niin hermostunut, että alkoi oman osuutensa jälkeen itkemään. Esoanjalaiset todellakin pelkää ja häpeää puhua englantia. Luulin, että suomalaiset olisi arkoja puhumaan englantia, mutta täällä ollaan kyllä vielä enemmän. Suomessa ihmiset sentään osaavat enkkua, täällä taas edes nuoret eivät osaa. Eräässä konferenssissa esitelmän pitäjä sanoi, että Espanja on enemmän kuin sukupolven jäljessä englannin opetuksessa. Sillä hän tarkoitti sitä, että muualla vanhemmat ja isovanhemmat eivät välttämättä osaa puhua englantia, mutta Espanjassa eivät edes nuoret. Englannin opetusta pitäisi siis täällä kehittää ehdottomasti. Lisäksi suuri harppaus oppimiselle olisi, jos tv-sarjoja tai elokuvia ei dubattaisi. Kun elokuvat ja sarjat näkee ja kuulee englanniksi, niin korva kehittyy ja samalla oppii jotain uusia sanoja.

Tässä kirjoutustaukoni aikana olen myös ehtinyt vähän reissailemaan. Maaliskuun lopussa kävin Amsterdamissa Tomin luona viikon verran oleilemassa. Käytiin huippukiinnostavassa Tropenmuseumissa, joka on antropologinen museo ja Amsterdamin suurimpia. Lisäksi käytiin pienemmässä valokuvausmuseossa, joka sekin oli ihan mielenkiintoinen. Kaiken huipuksi molemmat museot olivat naurettavan halpoja: sisäänpääsy oli vain 5 euroa. Tälläkään kertaa säät eivät suosineet Damissa vaan vettä tuli ja oli tosi kylmä. Ainakin jos vertasi siihen mihin lämpötiloihin olin tottunut täällä Madridissa. Mutta oli kyllä siitäkin huolimatta kiva käydä taas siellä. Vaikka edelleenkin Madrid on mun lempikaupunki :)

Tomi oli täällä viime viikolla käymässä, mutta taas kävi huono tuuri ja oli erittäin kylmät ilmat. Lämpötila oli kahdenkymmenen asteen kieppeillä tai joskus jopa sitäkin vähemmän. Lisäksi oltiin molemmat kipeinä, eika oikein jaksettu kuljeskella kaupungilla niin paljon kuin oltaisiin haluttu. Yhtenä päivänä käytiin kuitenkin huvipuistossa ja vietettiin siellä kiva päivä kaikissa hurjissa laitteissa. Välillä pyörityksissä meinasi oksennus tulla. Viime viikonloppuna mentiin Tomin kanssa visiitille Barcelonaan. Kiva ja kaunis kaupunki sekin. Käytiin pyörimässä keskustassa, Güell-puistossa, rannalla ja muuten vaan kaduilla ihmettelemässä. Sagrada Familia nähtiin vain ulkoapäin koska ei haluttu maksaa korkeaa hintaa sitä katsomaan sisältäpäin. Ensi kerralla sitten. Tomi jo lupailikin, että siellä vielä käydään joskus uudestaan ja ollaan useampi päivä :)

Flunssassa olen ollut taas vaihteeksi. Nyt jo melkein neljä viikkoa putkeen. Mutta päätin, että parannun tämän viikonlopun aikana ja ensi viikolla pääsen taas urheilemaan. Olen popsinut flunssalääkkeitä ja vaan ollut rauhassa sisällä koko viikonlopun ajan koulumateriaalin kimpussa.

Ensi viikolla on viimeiset tunnit koulussa, pari tenttiä ja esitelmä. Seuraavalla viikolla myös yksi esitelmä. Sitten pitäisi vääntää kaksi projektia loppuun ja sitten se olisi siinä. En vielä ole päättänyt mitä teen kesäkuussa viimeisinä päivinä ennen kotiinpaluuta. Olisi kiva reissata jossain. Haluaisin Mallorcalle hyvää ystävääni Riikkaa moikkaamaan. Haluaisin myös käydä Kanariansaarilla ja Pohjois- tai Etelä-Espanjassa. Tai sitten oleilen vaan täällä Madridissa, jos en saa ketään reissuseuraksi. Rannalle kyllä olisi kova hinku.

Tällä viikolla täällä on ollut ihan surkeat ilmat ja vaan satanut ja ollut kylmää. Nyt viikonloppuna Suomi on kylpenyt helteessä ja täällä on ollut ainakin 10 astetta vähemmän. Onneksi asia korjaantuu ja lämpötila nousee koko ajan niin paljon, että loppuviikosta täällä on jo yli 30 astetta. Luksusta! Siksi päätin tänä viikonloppuna pysyä sisällä ja poissa yön hulinoista ja tehdä niin paljon kouluhommia kuin vaan pystyn, ettei ensi viikolla tarvitse kökkiä koko ajan sisällä. Lisäksi tekee ihan hyvää välillä levätä ja parantua tästä pirun flunssasta.

Mutta ei sillä. Mielelläni istun kyllä espanjan kirjat ja monisteet kädessä ja pänttään. Kielten oppiminen on vaan niin ihanaa. En varmaan koskaan kyllästy siihen. Mahtavaa oppia koko ajan jotain uutta espanjan kielestä. Eilen tutustuin luokkakaverini, Jorgen, suosittelemana Madridiin sijoittuvaan komediasarjaan nimeltä "Aquí no hay que viva". Ihan huippuhyvä! Netistä olen sitä tiiraillut ja ymmärrän ilman tekstitystä suuren osan! Miettikään miten espanjankielen taitoni on kehittynyt tämän 8kk aikana! Uskomatonta. Syyskuussa hädin tuskin sain sanaa suustani espanjaksi. Pikkuhiljaa se on kehittynyt, koska sen on ollut pakko kehittyä. Esimerkiksi sen mainitsemani 3D-kurssin kaikki materiaalit ja tehtävänannot on espanjaksi. Välillä tuskailen, kun en ymmärrä jotain ohjeista, mutta aina löytyy joku, joka osaa auttaa. Ei jaksa stressata liikoja :)

Kello näyttää täällä nyt nukkumaanmenoaikaa. Huomenna jatkuu taas espanjan opiskelu ja 3D-tehtävien vääntäminen. Buenas noches eli hyvää yötä!

Ihanaa elämää :)

En ymmärrä, miten viime kirjoituksesta voi olla niin paljon aikaa. Niin kuin arvelinkin, niin nyt kevätlukukaudella aika tuntuu menevän ihan hujauksessa. Viime kirjoituksen jälkeen olen muuttanut ja saanut paljon uusia kavereita ja nähnyt perhettäkin.


Isosiskoni Suski siis kävi täällä helmikuun lopussa ja vietti täällä erittäin sateiset neljä päivää. Vanhemmillani ja pikkusiskollani kävi parempi tuuri, sillä heidän vierailun aikana oli pelkkää aurinkoa. He siis vierailivat luonani maaliskuun alussa.


Kaverini Annamaria muutti lempipuistoni Retiron viereen helmikuun lopussa ja kun kämpästä vapautui viikkoa myöhemmin toinenkin huone, niin minä varasin sen itselleni ja muutin samantien. Entisen kämppäni omistaja ei tästä ollut kovin tyytyväinen, mutta muutin silti. Uusi kämppä on edellistä paljon vanhempi ja kämäsempi, mutta tykkään tästä niin paljon enemmän. Asun tässä unkarilaisen Annamarian, slovakialaisen Silvian, itävaltalaisen Petran ja kämpän omistajan espanjalaisen Charon kanssa. Omistaja on erittäin mukava ja hyvällä tavalla vähän hullu. Ja meistä viidestä ehdottomasti kaikista sotkuisin. Välillä koko kämppä haisee palaneelle muoville, koska Charo vähän kärytti keittiössä jotain. Tai välillä ovikello soi, koska Charo unohti avaimensa. Lauantaina sain nauraa vedet silmissä, kun istuttiin iltaa meidän keittiössä parin kaverin ja kämppisten kanssa ja kämppikset kertoivat Charon toilailuista. Kerran Charo oli mennyt Silvian huoneeseen koputtamatta minun huoneen entisen asukin Igorin kanssa ja törmännyt alastomaan Silviaan. Lisäksi kun taloon oli saatu langaton Internet-yhteys, eikä Silvian kone vastaanottanut signaalia, oli Charo koputellut tämän läppäriä ja ihmetellyt, miten näin kaunis tietokone ei toimi kunnolla.


Kauhukseni olen täällä huomannut, että jos nyt pitäisi jollekulle puhua ranskaa tai ruotsia, en kyllä varmasti pystyisi kovinkaan sujuvaan keskusteluun. Englantia nyt puhun joka päivä, mutta silti sekin on päässyt rapistumaan, koska enimmäkseen puhun espanjaa. Se nyt kuitenkaan koskaan unohtuu kokonaan, sillä siitä minulla on niin vahva pohja ja kuulen sitä päivittäin. Suomen kielen unohtamisesta tuskin on pelkoa. Mutta siitä ole erittäin onnellinen, että espanjan kielen taitoni on kehittynyt todella paljon. Itse en sitä välttämättä niin paljon huomaa, mutta luokkakaverini, joiden kanssa olen hengannut syksystä asti minulle niin vakuuttavat.


Uuteen kämppään muuttamisesta on seurannut mulle pelkkää hyvää. Kämppä siis sijaitsee aivan Retiro-puiston vieressä ja keskustaa Solille on matkaa noin 3km. Kouluunkin pääsen mukavasti parilla bussilla parissakymmenessä minuutissa. Kämppikset on tosi mukavia ja hyvä kaverini Annamaria asuu viereisessä huoneessa, joten saan nähdä häntä joka päivä. Kauppoja on kämpän lähellä vaikka kuinka ja lähin supermarketti sijaitsee viereisen oven takana, kätevää ja ihanaa.


Maaliskuun alussa alkoi espanjan tunnit, jotka pidetään eri kampuksella, missä muut tuntini ovat. Sinne matkaan kotoani metrolla noin 20 minuuttia. Minulla todella kävi tuuri tämän kurssin suhteen, sillä opettaja on ihan huippu ja luokkakaverit aivan ihania! Tähän mennessä olen hengannut aika paljon saksalaisen tytön ja italialaisten poikien kanssa. En malta odottaa, että saan taas viettää aikaa heidän kanssaan. Kurssilla on lisäksi opiskelijoita Belgiasta, Iranista, Kreikasta ja Suomesta.


Elämä on täällä nyt aivan ihanaa, enkä haluaisi todellakaan vielä tulla pois. Enää vajaat 3kk oloa ja eloa Madridissa jäljellä. Voi olla, että tuntuu ihan kamalalta tulla täältä pois ja jättää hyvästit kaikille ihanille ihmisille ja paikoille. Mutta kotiinpaluuta en halua vielä miettiä, vaan nautin täysin siemauksin uusista kokemuksista ja mahtavista kavereista täällä. Tuntuu, että nyt vasta olen päässyt käyntiin kunnolla Erasmus-elämän suhteen enkä haluaisi vielä lopettaa.


Iloiset ja aurinkoiset terkut täältä lämmöstä <3

Kulttuurieroja ja ihana Amsterdam

Vaikeeta alottaa kirjottaminen taas näin pitkän tauon jälkeen. Tuntuu, että pitäis olla jotain tosi tärkeetä sanottavaa, ennen ku voi kirjottaa taas uuden tekstin.


Mun mielestä on kiva vertailla eri maiden kulttuureita. Maa, johon viimeksi tutustuin, oli Hollanti. Olin siis helmikuun alussa Tomin luona käymässä Amsterdamissa. Tomi asuu Damin itäosassa, Diemenissä. Eli noin puolen tunnin ratikkamatkan päässä keskustasta. Viikon ajan siis ehdin tutustumaan tuohon ihanan vapaamieliseen kaupunkiin. Ja rakastuin <3 Siellä kaikki ajaa pyörällä, toisin kuin Madridissa, jossa on yhtä paljon autoja kuin Damissa pyöriä. Ratikat kulkee hyvin ja samalla näkee maisemia. Madridissa kuljen aina maan alla metron kyydissä. Pilven poltto on laillista ja joka kulmassa on Coffee Shopeja, joista voi ostaa jointteja ja space cakeja. Ihmiset puhuvat englantia lähestulkoon kaikki - toisin kuin Espanjassa. Joka ravintolassa, kahvilassa, kaupassa saa ystävällistä palvelua - toisin kuin Madridissa, jossa kassat moikkaavat hyvin harvoin, saati hymyilevät.


Tästä avautumisesta voisi joku päätellä, että vihaan Espanjaa Hollannin matkan jälkeen. En kuitenkaan vihaa. Yritän vain ymmärtää erilaisia kulttuureja ja sitä, että eri maissa asiat hoidetaan eri tavoin. On vain mukavaa nähdä maailmaa ja tutustua ihmisten erilaisiin tapoihin käyttäytyä eri tilanteissa.


Hollanti on kyllä kaunis kaupunki. Sen kauneutta pääsin ihailemaan myös pyörän selästä, kun Tomin ystävällinen espanjalainen kämppis, Albert lainasi mulle pyörää. Hänellä niitä on neljä :D Tomin ja Tomin naapurin, suomalaisen Joonaksen kanssa mentiin eräs ilta baariin pyörillä. Matkaa oli varmaan 7-8 km per suunta ja yö oli hyytävän kylmä. Kuitenkin pojat huijasivat mut polkemaan. Ja kivaa kyllä oli. Yksi ilta käytiin myös vaihtari-bileissä, jotka koostui lähestulkoon suurimmaksi osaksi espanjalaisista :D Huvittavaa. Myös Amsterdamin kaduilla erotin espanjaa puhuvia ihmisiä todella usein.


Vielä yksi ero Hollannin ja Espanjan kulttuurien välillä. Madridissa olen jo melkein tottunut ja välillä myös turhautunut siihen, miten hitaasti ihmiset kävelevät. Samoin he saattavat pysähtyä keskelle katua tekemään jotain tai juttelemaan jonkun tutun kanssa. Siinä meinaa välillä tulla törmäyksiä, koska olen Suomessa tottunut kävelemään niin lujaa. Varsinkin supermarketissa ruuhka-aikoina espanjalaisten hitaus välillä ärsyttää. Ja varsinkin se, että kukaan ei ikinä väistä! Noh, olen yrittänyt sopeutua siihen, enkä ole menettänyt hermojani - ainakaan kovin usein :D Amsterdamissa ihmiset taas kävelivät ihanan nopeasti. Melkein kuin olisi Suomessa ollut. 


Vielä yksi juttu on pakko mainita espanjalaisista. Metrossa ihmiset kuuntelee musiikkia monesti suoraan puhelimen kaiuttimesta, ilman kuulokkeita - ja laulavat mukana! Eikä sitä katsota mitenkään oudoksi. Suomessa näin kävisi varmasti. Lisäksi usein kuulen ihmisten puhuvan itsekseen, ihan missä tahansa. Sekin on mielestäni hassua ja erilaista Suomeen verrattuna.


Lisäksi olen täällä tajunnut sen, miten vaikeaa itsensä ilmaiseminen vieraalla kielellä on. Varsinkin espanjaksi. Ja vaikka englantia puhun paljon sujuvammin kuin espanjaa, ei se silläkään kielellä helppoa ole. Siksi muun kuin suomalaisen kanssa olisi minusta vaikeaa seurustella, koska minusta tuntuu, että vain omalla äidinkielelläni pystyn olemaan täysin oma itseni. Äänenpainot ja sanojen sävyerot vaikuttaa kyllä niin paljon viestin ymmärtämiseen.


Huomenna nään isosiskoni, Suskin pitkästä aikaa. Ja saan toivottavasti turkinpippureita ja muita suomalaisia karkkeja. Nam! Tänään näin pitkästä aikaa myös suomalaista kaveriani Emppua. Viimeksi ollaan taidettu nähdä lukiossa. Eli joku 3-4 vuotta sitten. Oli tosi ihanaa vaihtaa kuulumisia. Emppu ja hänen poikaystävänsä Alex on siis täällä Madridissa käymässä muutaman päivän. Myös Empun luokse Granadaan olisi tarkoitus mennä pääsiäislomalla ennen kuin lähden Amsterdamissa käymään.


Tuntuu, että elämä on jo paljon helpompaa täällä. Kevät  menee varmasti paljon nopeammin kuin syksy, sillä olen jo ehtinyt vähän tottumaan kaikkeen menoon täällä enkä siksi ikävöi niin paljon kuin ensimmäisinä kuukausinani täällä. Lisäksi näen Tomia paljon useammin ja myös  kaksi siskoa ja vanhempani tulevat täällä käymään :)

Herranjestas. Tohvelit!

Kevät tekee tuloaan, tai niin kovasti toivon. Ainakin ilmat on jo olleet paljon lämpimämpiä kuin joulukuussa. Lenkillä voisi taas käydä pelkässä t-paidassa. En sitä viimeksi tajunnut, vaan puin ylleni myös hupparin, hanskat ja kaulaliinan. Lumesta siis ei ole ollut yli viikkoon tietoakaan, eikä sadepäiviäkään ole kauheasti ollut, joten lenkillä voi taas käydä melkein niin usein kuin huvittaa :)

Viime viikonloppuun kuului baareilua Annan kanssa Tribunalin (metropysäkki) läheisyydessä, Annamarian ja mun hiusten värjäilyä Annamarian luona, Tommin luona illallistamista ja suomi-herkkujen Turkinpippureiden ja Koskenkorvan maistattamista kavereille. Eihän ne salmiakit niille maistunu, oli kuulemma liian tulisia :D Niin, ja mun hiuksista tuli Annamarian värjäämänä paljon paremmat kuin paikallisella kampaajalla.

Viime viikolla myös löydettiin Annamarian kanssa kiva karkkikauppa jostakin Goya-Ibiza-akselilta (metropysäkkejä nekin). Siellä myytiin irtokarkkeja ja myös lähes Pandan lakujen makuisin lakuja! Sinne ehkä joutuu menemään joka viikko, on nimittäin ollut Pandan lakuja ikävä. Mutta mitään järkeä siinä kaupassa ei muuten ollut kyllä. Melkein kaikissa lootissa oli eri hinnat, joten jos halusi eri hintaluokista karkkeja, niin ne piti latoa eri pusseihin. Mutta hyviä karkkeja kyllä oli kaikki, mitä ostin :)

Täälläkin on alennusmyynnit jo hyvässä vauhdissa ja eilen päätin mennä tähän lähikaduille kiertelemään pikkukauppoja. Ja aikamoisia löytöjä teinkin. Ostin sini-valko-raidalliset (suomi-värit!!) tohvelit, ruskeat "nahka"saapikkaat ja ruskean "nahka"laukun ja maksoin yhteensä alle 20 euroa. Ihanaa!

Kämppis oli ihan innoissaan ostamistani tohveleista. Hän kertoi ihmetelleensä aiemmin sitä, että kävelen sisällä sukkasillani ja oli meinannut ostaa mulle joululahjaksi tohvelit (zapatillas espanjaksi). (Niin ja joululahjaksi sain siis häneltä kaulahuivin :)). Kerroin, että tohveleiden käyttäminen taitaa olla vähän enemmän espanjalainen juttu, sillä Suomessa suositaan enemmän villasukkia. Mutta täytyy myöntää, että oli kyllä hyvä ostos nämä tossukat. Lämmittää varpaita tosi hyvin, eikä nyt sukatkaan likaannu.

Viikonloppuna sattui pieni tapaturma mun läppärille, kun imuroin siitä yhden näppäimen. Ens kerralle vähemmän tehoa...

Lumisadetta ja takatukkia

Tähän väliin on pakko kommentoida espanjalaisten hiustyyliä. Toki ihan normilettejäkin löytyy, joihin ei kiinnitä mitään erityistä huomiota, mutta seuraavia erikoisuuksia löytyy tukkatyyleistä. Monilla pojilla täällä näkee sivuilta lähes siiliksi ajettuja, mutta päälaelta vähän pidempiä hiuksia. Joillain miespuolisilla saattaa myös olla takatukka. Ja geeliä tietenkin laitetaan. Naisilla erikoisuutena on permanentit, joissa kiharat näyttää ihan muotovaahdosta tai geelistä tönkoiltä ja "märiltä". Lisäksi sekä tytöillä että pojilla saattaa olla muuten ihan "normaalit" hiukset, mutta niiden seasta pilkistää pari kolme rastaa.

Joululoma meni ja arkeen paluu on kyllä ollut hiton vaikeaa. Tiistaina pitäis käydä tekemässä yks tentti ja istua viikolla parilla tunnillakin. Sitten täällä mun yliopistossa alkaa tenttikausi, joka jatkuu helmikuun 10. päivään asti. Sinne saakka siis periaatteessa vapaata. Tai no, olis mulla 27.1. yks tentti, mutta taitaa olla aika turha käydä sitä yrittämässä, koska kurssi on ihan mahdottoman vaikea jopa mun luokkalaisille espanjalaisille. Eikä kyllä kiinnosta aihekaan pätkääkään. Joten melkeinpä kuukaudella jatkuis loma. Sinä aikana pitäis ilmoittautua kursseille ja löytää parin kaverin kanssa kämppä. Asunnon etsiminen on kyllä hirmu hankalaa, mutta katsotaan miten käy :)

Tomi oli täällä reilut kaksi viikkoa mun kanssa ja vietettiin siis joulu ja uusi vuosi yhdessä. Kierreltiin kaupunkia ja käytiin Museo del Pradossakin. Lähes joka päivä satoi, joten ei päästy valokuvailemaan kaupunkia ihan niin paljon kuin oltais haluttu. Ja oli pari päivää kuumeessa, niin sekin vähän rajoitti ulkoilua. Mutta oli kyllä harvinaisen rentouttava ja ihana joululoma muuten :) Tomi lähti maanantaina ja ikävä oli alkuun ihan hirveä. Nyt jo vähän helpottaa, kun tietää, että nähdään jo reilun kolmen viikon päästä seuraavan kerran. Menen siis Tomia moikkaamaan viikoksi Amsterdamiin helmikuun alussa ennen kuin mulla alkaa kevätlukukausi.

Ainiin, nyt täällä on lunta. Satanut tässä illan aikana suht paljon ja sataa muuten vieläkin. Saas nähdä onko se vielä aamulla maassa :)

Joulu tulla jolkottaa <3

Tyypit on musta varmaan jo huolissaan, kun en oo kirjottanu mitään yli kolmeen viikkoon. Kiirettä on pitänyt, enkä oikein tiiä, mistä oisin voinu kirjotella. Viime viikolla oli kolme tenttiä, joten istuin kiltisti perse kiinni penkissä ja luin koko hemmetin viikon. Onneksi oli kuitenkin ihanat neljä päivää vapaata. Ja enää 11 päivää joululomaan. Tai oikeestaan 10, kun nythän ollaan jo keskiviikon puolella. Eli ei enää paljon mitään! Sitten saan rentoutua oikein kunnolla. Niin ja Tomi tulee tänne! Ihan hirveetä tää yli 3kk erossa oleminen. Ei enää ikinä näin pitkää aikaa erossa, jooko!?

Mä kyllä höpöttelen vähän vaikka mitä sattuu tässä blogissani ja kadun jotain juttuja jälkeenpäin. Joten ei kannata liian tosissaan mun juttuja ottaa tai ainakaan kovin totena. Kerron juttuja omasta näkökulmastani. Mistäpä muustakaan?

Pieniä selvennyksiä aikaisempiin kirjoituksiini, koska ne häiritsee joitakuita ja etenkin mua :D Tosiaan oon nähnyt myös ostoskärryjä täällä, enkä pelkästään niitä perässä vedettäviä koreja. Sen huomasin edellisen kirjoitukseni jälkeen. Oli pakko korjata tämä, koska muuten oisin valehdellut :D

Niin ja sekin vielä, että tosiaan tunteiden näyttäminen riippuu todellakin ihmisestä. Mutta sellanen yleisvaikutelma mulla on Madridista ja Espanjasta yleensäkin, että tunteet tuodaan esiin herkemmin kuin Suomessa. Myös vihan tunteet. Kerran oltiin Toledossa raflassa syömässä ja keittiön puolella huudettiin suoraa kurkkua. Mies ja vaimo olettaisin. Huuto vaan jatkui ja jatkui, eikä kumpikaan antanut periksi. Pari kertaa tarjoilijat kävi laittamassa musiikkia kovemmalle, ettei metakka häiritsisi meitä asiakata. Mutta silti riitely kuului selkeästi :D Se oli huvittavaa.

Ennen luulin, etten olisi ollenkaan jouluihminen. Ajattelin ehkä joskus, että ihan typerä juhla. Että on pakko olla iloinen, kun on joulu. Sen takia saatoin joskus olla ahdistunutkin. Mutta täällä ollessa huomaan kaipaavani Suomen joulua. Kaikkia perinteitä. Ja etenkin ruokia ja juomia. Glögiä ja pipareita. Laatikoita ja piimäjuustoa. Kinkkua. Mutta en konvehteja. Niistä mulla on traumoja. Kaipaan jouluaattoa etenkin. Sitä kun koko perhe on koolla ja syödään ja saunotaan. Mutta ensi jouluna sitten! Tänä vuonna on ihan erilainen joulu ja ehkä hyvä niin.

Suomessa ollessa huomasin oman kulttuurini huonoja puolia ja kaikkea, mistä en pidä. Täällä taas huomaa, miten jotkin asiat todella ovat Suomessa paremmin kuin täällä. Toki espanjalaisessa kulttuurissa on myös asioita, jotka toisin mielelläni suomalaiseen kulttuuriin. Ja varmaan niitä kaipaan sitten, kun palaan täältä. Ja se muuten on ihan varmaa, että palaan vielä Madridiin. Tästä on tullut mun lempikaupunki.

Tenttejä tosiaan oli viime viikolle kolme kappaletta. Tekniikan englanti oli mulle lähinnä tekniikan espanjaa. Piti siis lauseita kääntää englannista espanjaan ja toisin päin. Sain käyttää suomi-espanja-suomi sanakirjaa, mutta silti saavat opettajat varmaan hyvät naurut lukiessaan mun espanjankielisiä lauseita. Ei ne nyt ihan nappiin menny. Toisen englannin koe oli torstaina. Ja taas oli muun muassa käännlöslauseita. Tämän aineen opettaja ei antanut mun käyttää sanakirjaa, mikä oli mun mielestä vähän epäreilua. Enkun kurssit menee kyllä varmasti läpi mutta sitte on pari muuta kurssia, joista toinen taitaa ihan oikeasti olla mulle mahdoton. Toisen kanssa mulla on vielä toivoa.

Luin Video en Multimedia -kurssin tenttiin ihan hulluna. Käänsin tenttimatskua Google translaten avulla ensin espanjasta englantiin (koska suomeksi kone käänsi päin p:tä). Ja sitten siitä suomensin ja kirjoitin muistiinpanot vihkoon. Tajuttoman työlästä ja väsyttävää. Luin paljon ja ymmärsin lukemani ja olisin pystynyt helposti kirjoittamaan monta esseetä suomeksi ja englanniksi. Mutta tenttivastauksethan piti tietenkin antaa espanjaksi. Kysymyksiä kokeessa oli neljä ja aikaa kirjoittaa vain 45 minuuttia! Ihan hullua! Opettaja kertoi kokeen alussa, kuinka paljon kuhunkin kysymykseen kuuluisi käyttää aikaa. Eli siis asiat olisi kuulunut opetella ulkoa, jotta ne pystyisi ulostamaan tenttipaperiin viidessä minuutissa enempiä miettimättä. Minähän teen tenttejä yleensä lähes niin kauan kuin mahdollista ja Suomessa meillä on aikaa vastata vastaavaan määrään kysymyksiä yleensä pari tuntia. Joten nyt tuli pieni hoppu ja paniikki. Eihän siinä mitään sanakirjaa ehtinyt pläräilemään, kun piti vain suoltaa tekstiä. En todellakaan haluais muistella tota tenttiä, koska koko ajan tulee mieleen jotain, mitä olisi voinut lisätä vastauksiin. Ärsyttää. Toivon niiiin paljon, että tentti meni huonolla espanjallani läpi ja opettaja katsoisi edes vähän läpi sormien raukan Erasmus-vaihtarin vastauksia.

Ensi viikolla olis taas kolme koetta tiedossa. Tekniikan englannin toinen puolisko tiistaina, mahdottoman Inginieria en Video -kurssin suullinen labrakoe ja vielä viimeiseksi espanjan koe. Sitten pääsen joululomailemaan.

Hiukan ahdistaa noiden kurssien ja mun opintopisteiden kohtalo. En nimittäin tule saamaan pisteitä niin paljon, kuin Kela vaatii. En ole vielä päättänyt, että mitä teen. Yksi vaihtoehto olisi olla ottamatta kaikkia Kelan tarjoamia tukia, joten pisteitäkään ei tarvitsisi kertyä niin paljon. Silloin joutuisin varmaan ottamaan opintolainaa, koska rahaa mulla ei todellakaan ole liikaa. Varmaan kuitenkin teen niin, että pidän rahat ja selitän myöhemmin, miksi en saanut niin paljon pisteitä. Kielivaikeudet luulisi olevan pätevä syy. Ainakin toivon niin. Ja musta tuntuu, ettei kovin monikaan vaihtarivuonnaan saa niin paljon pisteitä kuin "normaaleina" vuosina. Joten ehken ole niin epänormaali kuin luulen.

Espanjan kurssi on ihan varmasti menossa läpi, sen tiedän. Ja vähän ärsyttääkin, kun kyseinen aine on mulle liian helppo. Olen siis liian matalalla tasolla opiskelemassa kieltä. Tähän mennessä opetetut asiat opiskelin jo Suomessa. Mutta ihan hyvää kertausta se on silti ollut. Liian matala taso johtuu siitä, että meidän ryhmässä ja koko koulussa on vain viisi vaihtaria, joten mennään heikoimman mukaan. Joukkoon kuuluu turkkilaistyttö, joka vasta täällä alkoi lukea kieltä. Yritän saada jotenkin järkättyä omia taitojani vastaavan kurssin kevääksi, mutta en tiedä, onko se mahdollista. Täytyy kysellä kv-sihteeriltä.

Tosiaan oli nämä ihanat neljä vapaata. Sain nukkua melkein joka yö mahtavat 12 tuntia ja se tuli tarpeeseen! Joten nyt ei nukuta, vaikka kello on täällä kohta kaksi yöllä. Perjantaina oltiin Tommilla Baranin, Annamarian ja Annan kanssa. Niin ja Tommin kämppiksen koira oli siellä myös ja se on aivan ihana! Musta labradorinnoutaja! Haluan sellasen! Perjantai-ilta kului oikein mukavasti vähän tinto de veranoa maistelle ja musiikkia kuunnellen. Lauantaina kokoonnuttiin taas Tommin luo ja sieltä jatkettiin puolen yön paikkella Villa Viciosaan meksilaispojan, Oswaldon synttäreille. Juhlinta jatkui talon katolla ja sieltä siirryttiin toisiin meksikolaispippaloihin ja vielä puistoonkin. Ja aamulla vasta puoli kahdeksan aikaan nukkumaan. Sunnuntai kuluikin sitten nukkuessa ja leffaa katsellessa. Maanantaina käytiin vähän keskustassa pyörimässä ja jengiä oli niin paljon, etten löytänyt ihmismassassa edes oikealle metroasemalle. Ilta kului taas Tommin, Annamarian ja Baranin kanssa Tommin luona. Tänään, tiistaina päätin vähän ryhdistäytyä ja tein läksyjäkin. Ja katoin taas leffan. Siinä lyhyesti vähän, mitä on tapahtunut.

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt (ja jos jotain kiinnostaa :D), niin en ole enää blondi, ihanaa! Siitä ja paljosta muustakin on kuvia Facebookissa. Vinkkinä ainakin kummisedälleni :) Pitäisi taas laittaa lisääkin kuvia, mutta en vaan ole jaksanut.

Vielä 10 päivän raadanta ja sitten voi hetkeksi huokaista ja olla ajattelematta typeriä kouluhommia. Ehkä kirjoitan ennen joululomaanikin tänne vielä jotain :)

Niin ja sekin vielä! Täältä ei löydä edes tavallisia joulukalentereita, 1.-24.12. vaan typeriä sellaisia: 14.12.-6.1. Täällä lapset ei siis usko joulupukkiin, vaan lahjat tuo tammikuun kuudes päivä kolme itämaan tietäjää. Mutta mulle onneksi äiti ja isi lähettää ihan oikean suomalaisen joululalenterin!! :)

Outouksia

Kaupassa asioiminen on täällä välillä myös vähän kummallista. Tai ainakin erilaista ku Suomessa. Supermarketissa ostoksia ei kerätä kädessä kannettavaan koriin tai kärryihin, vaan perässä vedettävään koriin. On niitä jossain markeiteissa varmaan Suomessakin. Kassat on myös tosi erilaisia ku Suomessa. Välillä hihnalla ei ole ollenkaan sellasta kapulaa, joka erottais eri asiakkaiden ostokset. Pitää vaan muistaa, mitä on ostamassa ja sanoa sitten kassatädille. Ja sitten. Muovipussit saa ilmaiseksi (paitsi jos erehtyy menemään eko-kassalle, jossa joutuu ostamaan jonkun eko-muovipussin), mutta ne on paljon ohuempia ja pienempiä ku Suomen ostoskassit. Eli joutuu siis roudaamaan aika monta pussillista ruokaa kotiin. Ostokset pitää ladata samalla ku kassatäti niistä ottaa hintaa, koska taaskaan eri asiakkaiden ostoksia ei erotella mitenkään siinä kassapöydällä. Joten pitää olla aika nopea. Aluks en tätä yhtään tajunnut, joten kassatäti ja seuraava asiakas joutu hieman odottelemaan, kun aloin vasta maksamisen jälkeen ladella niita kamiksia pusseihin, niinku Suomessa oon tottunu tekemään. Näin siis ainakin siinä supermarketissa, jossa mä tavallisesti käyn.

Ja nythän on marraskuu. Täysin talvikuu Suomessa, lunta ja kaikkee. Täällä saattaa nähdä shortseissa ja t-paidassa vipeltäviä ihmisiä, kun käy Retiro-puistossa juoksemassa. Sen verran lämmintä siis. Ite yritän pitää mahdollisimman paljon päällä koko ajan, etten onnistuis taas kipeyttämään itteäni. Muuten keskeytyis mun ihanat juoksutreenit!

Täällä myös osoitetaan tunteita paljon herkemmin kuin Suomessa. En muista oonko tästä jo kirjotellu, joten jos oon, ni saatte tän kertauksena. Esim. metroissa, kaduilla, koulussa, kaupassa, puistoissa...on ihan tavallista näyttää kenen kanssa seurustelee. Ihan estoitta täällä pussaillaan kaikkien nähden ja paljon, halaillaan, pidetään kädestä yms. Siis tietenkin näitä tehdään Suomessakin, mutta usein vain kahden kesken, täällä kaikkien nähden. Puistoissa pariskunnat jopa usein makailee ruohikolla päällekäin. Kaverilta olen myös kuullut, etta jossain syrjemmässä on menty jo vähän pidemmällekin. Tiedättehän... Myös homot ja lesbot näyttää kaikille olevansa, mitä todella on. Gay-pariskunnatkin siis ihan samalla tavalla pitävät kädestä ja nuoleskelevat toisiaan niin kuin heterotkin. Suomessa en ole varmaan ikinä nähnyt homojen tai lesbojen pussailevan, paitsi ehkä kännissä jossain baarissa. Muutenkin tuntuu, etta täällä uskalletaan tehdä joitan juttuja paremmin kuin Suomessa. Täällä tehdään samat jutut selvinpäin, mitkä Suomessa tehtäisiin kännissä.