Ihanaa elämää :)

En ymmärrä, miten viime kirjoituksesta voi olla niin paljon aikaa. Niin kuin arvelinkin, niin nyt kevätlukukaudella aika tuntuu menevän ihan hujauksessa. Viime kirjoituksen jälkeen olen muuttanut ja saanut paljon uusia kavereita ja nähnyt perhettäkin.


Isosiskoni Suski siis kävi täällä helmikuun lopussa ja vietti täällä erittäin sateiset neljä päivää. Vanhemmillani ja pikkusiskollani kävi parempi tuuri, sillä heidän vierailun aikana oli pelkkää aurinkoa. He siis vierailivat luonani maaliskuun alussa.


Kaverini Annamaria muutti lempipuistoni Retiron viereen helmikuun lopussa ja kun kämpästä vapautui viikkoa myöhemmin toinenkin huone, niin minä varasin sen itselleni ja muutin samantien. Entisen kämppäni omistaja ei tästä ollut kovin tyytyväinen, mutta muutin silti. Uusi kämppä on edellistä paljon vanhempi ja kämäsempi, mutta tykkään tästä niin paljon enemmän. Asun tässä unkarilaisen Annamarian, slovakialaisen Silvian, itävaltalaisen Petran ja kämpän omistajan espanjalaisen Charon kanssa. Omistaja on erittäin mukava ja hyvällä tavalla vähän hullu. Ja meistä viidestä ehdottomasti kaikista sotkuisin. Välillä koko kämppä haisee palaneelle muoville, koska Charo vähän kärytti keittiössä jotain. Tai välillä ovikello soi, koska Charo unohti avaimensa. Lauantaina sain nauraa vedet silmissä, kun istuttiin iltaa meidän keittiössä parin kaverin ja kämppisten kanssa ja kämppikset kertoivat Charon toilailuista. Kerran Charo oli mennyt Silvian huoneeseen koputtamatta minun huoneen entisen asukin Igorin kanssa ja törmännyt alastomaan Silviaan. Lisäksi kun taloon oli saatu langaton Internet-yhteys, eikä Silvian kone vastaanottanut signaalia, oli Charo koputellut tämän läppäriä ja ihmetellyt, miten näin kaunis tietokone ei toimi kunnolla.


Kauhukseni olen täällä huomannut, että jos nyt pitäisi jollekulle puhua ranskaa tai ruotsia, en kyllä varmasti pystyisi kovinkaan sujuvaan keskusteluun. Englantia nyt puhun joka päivä, mutta silti sekin on päässyt rapistumaan, koska enimmäkseen puhun espanjaa. Se nyt kuitenkaan koskaan unohtuu kokonaan, sillä siitä minulla on niin vahva pohja ja kuulen sitä päivittäin. Suomen kielen unohtamisesta tuskin on pelkoa. Mutta siitä ole erittäin onnellinen, että espanjan kielen taitoni on kehittynyt todella paljon. Itse en sitä välttämättä niin paljon huomaa, mutta luokkakaverini, joiden kanssa olen hengannut syksystä asti minulle niin vakuuttavat.


Uuteen kämppään muuttamisesta on seurannut mulle pelkkää hyvää. Kämppä siis sijaitsee aivan Retiro-puiston vieressä ja keskustaa Solille on matkaa noin 3km. Kouluunkin pääsen mukavasti parilla bussilla parissakymmenessä minuutissa. Kämppikset on tosi mukavia ja hyvä kaverini Annamaria asuu viereisessä huoneessa, joten saan nähdä häntä joka päivä. Kauppoja on kämpän lähellä vaikka kuinka ja lähin supermarketti sijaitsee viereisen oven takana, kätevää ja ihanaa.


Maaliskuun alussa alkoi espanjan tunnit, jotka pidetään eri kampuksella, missä muut tuntini ovat. Sinne matkaan kotoani metrolla noin 20 minuuttia. Minulla todella kävi tuuri tämän kurssin suhteen, sillä opettaja on ihan huippu ja luokkakaverit aivan ihania! Tähän mennessä olen hengannut aika paljon saksalaisen tytön ja italialaisten poikien kanssa. En malta odottaa, että saan taas viettää aikaa heidän kanssaan. Kurssilla on lisäksi opiskelijoita Belgiasta, Iranista, Kreikasta ja Suomesta.


Elämä on täällä nyt aivan ihanaa, enkä haluaisi todellakaan vielä tulla pois. Enää vajaat 3kk oloa ja eloa Madridissa jäljellä. Voi olla, että tuntuu ihan kamalalta tulla täältä pois ja jättää hyvästit kaikille ihanille ihmisille ja paikoille. Mutta kotiinpaluuta en halua vielä miettiä, vaan nautin täysin siemauksin uusista kokemuksista ja mahtavista kavereista täällä. Tuntuu, että nyt vasta olen päässyt käyntiin kunnolla Erasmus-elämän suhteen enkä haluaisi vielä lopettaa.


Iloiset ja aurinkoiset terkut täältä lämmöstä <3