Asunto, jonka päätin ottaa, sijaitsee mielestäni mukavan oloisella alueella Madridin eteläosassa. Talo, jossa asunto sijaitsee, vaikuttaa vanhalta, mutta on sisältä todella uuden näköinen. Oma huoneeni on melko pieni, ehkä 11 neliömetrin kokoinen, mutta muu asunto on aivan upea! Parvekkeelta on mielettömät näköalat yli Madridin ja kaikki asunnon kalusteet vaikuttavat uusilta. Kylppäri, keittiö ja olohuone näyttivät myös siisteiltä ja viihtyisiltä. Lisäksi asunnon perällä on huone, jota saan käyttää opiskeluun, jos niin haluan.
Asunnon vuokra on 290 euroa sisältäen langattoman Internet-yhteyden. Lisäksi minun täytyy maksaa noin 70-100 euroa kuukaudessa riippuen siitä paljonko käytän vettä, sähköä, yms. Luonnollisesti talvella, kun asuntoa täytyy lämmittää enemmän, summa on lähellä sataa euroa, jos on kovin kylmä talvi.
Jaan asunnon itse omistajan kanssa, noin nelikymppisen, mukavan oloisen espanjalaisnaisen kanssa. Hänelle tärkeää oli, etten polta, omista lemmikkejä ja että olen suht siisti ihminen. Teemme vuokrasopimuksen tulevana maanantaina aluksi vain kahdeksi kuukaudeksi, siltä varalta, että haluankin mieluummin muuttaa nuorten opiskelijoiden kanssa samaan kämppään. Toivon kuitenkin, että tuleva kämppikseni ja samalla asunnon omistaja on mukava, sillä pidän itse asunnosta todella paljon. Toivotaan, että viihdyn!
Kävimme Jesúksen kanssa katsomassa myös neljää muuta asuntoa. Kaikki olivat suunnilleen samaa hintaluokkaa ja melko lailla myös samalta alueelta, kuin asunto, jonka nyt päätin ottaa. Muissa kämpissä miinusta sai mm. se, että en nähnyt kaikkia kämppiksiä ja se, että osassa asuntoja asui poikia. Lisäksi kämppä, jonka päätin ottaa, haisi parhaalta :D Ne, jotka minut hyvin tuntevat, tietävät kyllä, miten hyvä ja tarkka hajuaistini on, heh! :D Esimerkiksi hajut menneisyydestä tuovat hyvin vahvasti mieleen muistoja ja tapahtumia. Valitsemani kämppä haisi raikkaalta ja puhtaalta, eikä ollenkaan tunkkaiselta tai pistävältä.
Kuten otsikosta voi lukea, minulla on vielä vähän vaikeaa sopeutua tänne. Tajusin tänään, mistä se ehkä johtuu. Tuntuu siltä, että olen ihan yksin tässä tilanteessa - ihan hukassa, enkä tunne ketään, joka olisi samassa tilanteessa. Ehkä tilanne helpottuu, kun tapaan muita vaihtareita ja myös uusia espanjalaisia tuttavuuksia. Lisäksi sopeutumista varmasti helpottaa, kun opin paremmin espanjaa - pikku hiljaa, poco a poco. Huomaan, että ymmärrän koko ajan yhä enemmän ja enemmän, mitä minulle puhutaan espanjaksi ja pystyn vähitellen myös itsekin vastaamaan samalla kielellä. Ehkä vaihtarivuoteni lopussa, pystyn puhumaan espanjaa takeltelematta koko ajan! :)
Voi sua pikku pipanaa, kyllä sä pärjäät.
VastaaPoistaHalit, Jossu
Rakas lapsi kyllä sinä pärjäät. Ole sitkeä se palkitaan, älä anna periksi. Haleja meiltäkin kaikilta: isi äiti ja Roosa
VastaaPoistaToivottavasti arki alkaa rullata siellä nopeasti ja pääset mukaan paikallisten ja muiden vaihtarien piiriin.
VastaaPoistaMulla kävi onneks hyvä tuuri, että sain 6 huippua vaihtarikämppistä ja muutenkin ollaan oltu isolla vaihtariporukalla Islannin yössä jo parina viikonloppuna.
Tsemppiä!