Pieniä kivoja juttuja

Täytyy kyllä myöntää, että alan pikkuhiljaa nauttimaan tästä Espanjan ihanasta säästä. Kesä ei tunnu loppuvan millään, joka päivä on päivisin hellelukemat ja vielä myöhään illallakin parisenkymmentä astetta. Luksusta :) Kun tänne saavuin syyskuussa, niin ei edes sää pystynyt mua piristämään. Mutta nyt kyllä tuntuu kivalta, kun vielä kuuden aikaan illalla on valoisaa ja niin lämmintä, ettei viitsi mennä lenkille :)

Säiden puolesta joutuu hetken vielä odottamaan, että pääsen käyttämään eilen ostamaani ihanaa nahkatakkia. Voitteko kuvitella, ostin nahkatakin! En olisi vielä pari vuotta sitten voinut kuvitella käyttäväni nahkatakkia muualla kuin jossain huonon maun bileissä! :D Mutta nyt löytyi niin hieno ja halpakin vielä :)

Toinen asia, mistä nautin päivä päivältä enemmän, on espanjalainen ruoka. Suomessa en voi kuvitellakaan syöväni makkaraa, mutta täällä yksi lempiherkuistani on chorizo-makkara. Ihan älyttömän hyvää!! Se näyttää tosi epäilyttävältä, punaiselta ja veriseltä, mutta maistuu taivaalliselta! En olisi ikinä uskonut, että alan syödä makkaraa!!! Mutta täällä aina kun menen tapasbaariin, niin toivon, että saisin tapaksena juuri crorizoa :) Tänään supermarketissa kävin hipelöimässä ja haistelemassa chorizo-hyllyllä, hihhii :)

Tänään opetin myös muutamalle luokkakaverille vähän suomea. Se oli hauskaa! :) Ihan perusjuttuja: moi, kyllä, ei, poika, tyttö, mitä kuuluu, yms. Kerran pari espanjalaista kaveriani saivat hirveän naurukohtauksen, kun sanoin että chico guapo on suomeksi komea poika. Kuulostaa kuulemma joltain rivolta espanjalaisten suussa! :D

Taas tuli mieleen yksi kiva juttu täällä. Radion kuunteleminen. Yhtä kanavaa vain täällä kuuntelen, nimeltään Cuarenta. Hyvää musiikkia, jee! :) Sitä muuten voi kuunnella netissäkin. Suosittelen :) "Los cuarentas principaaaleeeees!" :D

Perjantaina lähden käymään Valenciassa suomalaisen Tommin, unkarilaisen Annamarían ja turkkilaisen Baranin kanssa. Lennot maksoi mulle noin 22 euroa edestakaisin. Ryanairilla siis lennetään. Huippuhalpaa! Pari yötä siellä yövytään sitten jossakin neljän hengen hostellihuoneessa, joka maksaa kai alle 20 euroa per henkilö, per yö. Halpaa sekin. Voi että, olisikohan siellä viikonloppuna niin lämmintä, että vois mennä mereen uimaan! :) Näyttäis olevan, katsoin äsken. Melkein kolmekymmentä pitäis mittarin näyttää ja aurngon paistaa. Ihanaa!!! :) Bikinit siis mukaan!

Huomaako kukaan, alan pikkuhiljaa muuttumaan taas omaksi iloiseksi ja aurinkoiseksi itsekseni. Muutaman viikon masentelu olikin mulle TODELLA epätavallista. En ole ollut lainkaan oma itseni. Poikaystäväkin alkoi jo ihmetellä, kun päivästä toiseen olen ollut niin maassa. Mutta tuntuu, että kyllä tämä täällä olo tästä alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan. On vaan aika rankkaa, kun pitää kaikki verkostot rakentaa ihan pohjilta ja kielenkin kanssa on ollut ongelmia.

Kaikki varmaan tietävät, mitä kulttuurishokki tarkoittaa. Sen ensimmäinen vaihe on nimeltään ns. turistivaihe. Kaikki tuntuu ihanalta ja uudelta. Haluaa käydä läpi kaupungin kaikki nähtävyydet ja on ihan innoissaan uudesta kulttuurista. Kulttuurishokin toinen vaihe puolestaan kuvataan sellaiseksi, että uudessa kulttuurissa kaikki alkaa ärsyttää ja haluaisi kotiin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön.

Minulle nämä vaiheet ovat menneet kyllä aivan toisinpäin. Alusta alkaen kaikki on tuntunut ihan kamalalta ja olen vain halunnut takaisin kotiin poikaystävän kainaloon ja tuttuihin ympyröihin. Minua ei todellakaan ole kiinnostanut käydä katselemassa mitään nähätvyyksiä, vaan olen mieluummin istunut koneen ääressä ja jutellut skypessä, mesessä, irkissä tai facebookissa kavereille ja poikaystävälle. Kaikki on tuntunut vaikealta ja vieraalta, enkä millään ole meinannut löytää omaa paikkaani uudessa maassa ja vieraassa kulttuurissa. Olen halunnut oppia kaiken heti ja turhautunut, kun en olekaan osannut heti. Olen miettinyt, että olenko ihan sekaisin ja tosiaan joku masentunut suomalainen, kun tuntui, että kaikki täällä olevat vaihtarit niin hehkuttavat, kuinka Erasmus-elämä on niin ihanaa.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että kokisin kulttuurishokin näin voimakkaana, kuin olen sen kokenut. Kukaan ei todellakaan osannut varoittaa, miten vaikeaa sopeutuminen voi olla. Kuvittelin, että sopeutuisi heti ja todella helposti ja että kaikki tuntuisi kivalta ensimmäisestä päivästä lähtien.

Mutta ei kannata olla huolissaan, en vaivu synkkyyteen, vaan nousen ylös pohjalta. Ehkä kulttuurishokin vaiheet tosiaan menivät väärin päin mun kohdalla. Vasta nyt, kun olen jo vähän oppinut paikallista elämänmenoa, haluan myös tietää, tuntea ja kokea lisää. Vaikka jotkut asiat tuntuvat yhä edelleen todella vaikeilta, luulen, että ne eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä.

Taas tuli nukkumaanmenoaika, joten pää tyynyyn. Buenas noches! :)