Outouksia

Kaupassa asioiminen on täällä välillä myös vähän kummallista. Tai ainakin erilaista ku Suomessa. Supermarketissa ostoksia ei kerätä kädessä kannettavaan koriin tai kärryihin, vaan perässä vedettävään koriin. On niitä jossain markeiteissa varmaan Suomessakin. Kassat on myös tosi erilaisia ku Suomessa. Välillä hihnalla ei ole ollenkaan sellasta kapulaa, joka erottais eri asiakkaiden ostokset. Pitää vaan muistaa, mitä on ostamassa ja sanoa sitten kassatädille. Ja sitten. Muovipussit saa ilmaiseksi (paitsi jos erehtyy menemään eko-kassalle, jossa joutuu ostamaan jonkun eko-muovipussin), mutta ne on paljon ohuempia ja pienempiä ku Suomen ostoskassit. Eli joutuu siis roudaamaan aika monta pussillista ruokaa kotiin. Ostokset pitää ladata samalla ku kassatäti niistä ottaa hintaa, koska taaskaan eri asiakkaiden ostoksia ei erotella mitenkään siinä kassapöydällä. Joten pitää olla aika nopea. Aluks en tätä yhtään tajunnut, joten kassatäti ja seuraava asiakas joutu hieman odottelemaan, kun aloin vasta maksamisen jälkeen ladella niita kamiksia pusseihin, niinku Suomessa oon tottunu tekemään. Näin siis ainakin siinä supermarketissa, jossa mä tavallisesti käyn.

Ja nythän on marraskuu. Täysin talvikuu Suomessa, lunta ja kaikkee. Täällä saattaa nähdä shortseissa ja t-paidassa vipeltäviä ihmisiä, kun käy Retiro-puistossa juoksemassa. Sen verran lämmintä siis. Ite yritän pitää mahdollisimman paljon päällä koko ajan, etten onnistuis taas kipeyttämään itteäni. Muuten keskeytyis mun ihanat juoksutreenit!

Täällä myös osoitetaan tunteita paljon herkemmin kuin Suomessa. En muista oonko tästä jo kirjotellu, joten jos oon, ni saatte tän kertauksena. Esim. metroissa, kaduilla, koulussa, kaupassa, puistoissa...on ihan tavallista näyttää kenen kanssa seurustelee. Ihan estoitta täällä pussaillaan kaikkien nähden ja paljon, halaillaan, pidetään kädestä yms. Siis tietenkin näitä tehdään Suomessakin, mutta usein vain kahden kesken, täällä kaikkien nähden. Puistoissa pariskunnat jopa usein makailee ruohikolla päällekäin. Kaverilta olen myös kuullut, etta jossain syrjemmässä on menty jo vähän pidemmällekin. Tiedättehän... Myös homot ja lesbot näyttää kaikille olevansa, mitä todella on. Gay-pariskunnatkin siis ihan samalla tavalla pitävät kädestä ja nuoleskelevat toisiaan niin kuin heterotkin. Suomessa en ole varmaan ikinä nähnyt homojen tai lesbojen pussailevan, paitsi ehkä kännissä jossain baarissa. Muutenkin tuntuu, etta täällä uskalletaan tehdä joitan juttuja paremmin kuin Suomessa. Täällä tehdään samat jutut selvinpäin, mitkä Suomessa tehtäisiin kännissä.

Maailma on nenäliina

En vieläkään oo saanut aikaseks käydä ettimässä hyvää kampaajaa, tai edes minkäänlaista kampaajaa. Mua niin ällöttää, kun joka aamu, kun menen kouluun ja kävelen kämpältä metroasemalle, niin saan kuulla huuteluita. En jaksa! Matkan varrella sattuu olemaan joku julkisivuremppa ja paljon työmiehiä. Tuntuu, että ne oikeen innostuu aina huutelemaan, kun en edes vilkaise niihin päin. Yleensä laitan iPodin lujalle, etten kuule huuteluita, mutta tänään en kuunnellut mitään musaa. En todellakaan edes halua tietää, mitä ne mulle huutelee. Yritän olla kuuntelematta, mutta aina kuulen guapa ja rubia.

Tähän väliin taas pieniä huomioita täältä suunnalta. Huomasin jo heti ekana päivänä täällä, että espanjalaiset on tosi lyhyitä. Suomessa olen pätkä, mutta täällä suht normaalipituinen. Monesti melkein samanmittainen kuin pojat. Outoa. Varsinkin papparaiset ja mummelit on mua huomattavasti lyhyempiä. Varmaan 140 cm. Ja meksikolaiset vaihtarit ne vasta lyhyitä onkin! Että tervetuloa vaan kaksimetriset suomalaismiehet tänne, olette jättiläisiä!

Täällä myydään hiukkasen erilaisia maitoja kuin Suomessa. Tietenkin ne maistuu ihan erilaiselle, mutta myös niiden säilyvyys on ihan eri luokkaa. Avaamatonta maitoa voi huoletta säilyttää huoneenlämmössä kuukausia.

Espanjalaiset ottaa koulun paljon vakavammin kuin suomalaiset. Näin ainakin minun mielestä. Ehkä se kaikki vaan johtuu siitä, että täällä joutuu maksamaan siitä, että voi opiskella. Niin myös minun yliopistollani, vaikka se onkin julkinen yliopisto eikä yksityinen. Periaatteessahan julkisen yliopiston pitäisi olla maksuton, johon köyhilläkin olisi varaa. Mutta niin, täällä on siis opiskelijoiden vähän pakko ottaa koulu vakavasti, ettei joudu maksamaan kurssia taas seuraavana vuonna.

Niin muuten, el mundo es un pañuelo. Maailma on nenäliina. Suomeksi siis maailma on pieni. Tommi törmäsi vanhaan naapuriinsa, espanjalaiseen Antonioon, joka sattuu olemaan mun kaveri meidän yliopistolta. Antonio oli siis Erasmuksena Helsingissä ja asui Kontulassa Tommin naapurissa. Ei kuulemma meinannut tunnistaa vaatteet päällä - kun oli nähnyt tämän vain saunassa! :D Anna puolestaan tutustui saksalaisiin poikiin ja kävi ilmi, että yksi heistä onkin hänen kaverinsa kämppis täällä Madridissa. Maailma on aika pieni nenäliina siis.

Perjantaina otin ekaa kertaa yöbussin keskustasta kämpille. Ja kuski neuvoi ystävällisesti tien pysäkiltä mun kotiin. Mukavaa. Juoksin koko matkan autioita katuja kotiin asti.

Vielä yksi kummallisuus. Täällä ei tunneta termiä palautuspullo tai -tölkki. Tyhjät juomatörpöt viskataan surutta roskikseen. Kaljatölkin hinta tosin kaupassa muistaakseni on sen verran, mitä Suomessa tölkkien pantit ovat, eli 15 senttiä.

Sevillan antia: Papas a la brava ja turkkilainen taideleffa

Nyt tuli nähtyä myös Sevilla! Piti porukan mukana mennä ja katella kaiken maailman nähtävyyksiä. Melko boring, mutta minkäs teet :D Onneksi siellä sattui olemaan myös filmifestivaalit, niin pääsin kokemaan vähän mielenkiintosempaa kulttuuria! Jos ois aiemmin tajunnu kattoa, että sellanen järkätään just tänä viikonloppuna, niin olis voinu nähä useammankin kuin yhden leffan. Mutta nyt pistin leffoja lataukseen, ni voin niitä sitte täällä kotona kattella.

Myöhästyttiin Jendrikin kanssa siitä leffasta, mikä oltais haluttu nähdä, koska ei tiedetty, että leffa esitetään eri paikassa kuin missä itse festivaalien päärakennus oli. Sitten randomisti valittiin joku raina pelkän nimen perusteella ja päädyttiin kattomaan turkkilaista taideleffaa :D Oli melkoisen erikoinen! Men on the bridge oli siis nimeltään. Turkin lisäksi muina tekijämaina oli Saksa ja Hollanti. Luultavasti rahoittajina. Mitenhän sitä muuten kuvailisi. Se näytti oikeastaan vain jotain hetkiä joidenkin Istanbulin ihmisten elämästä ja oli melkein kuin dokumentti. Muttei kuitenkaan. Ei siinä oikein mitään juonta ollut. Hetkiä ihmisten elämästä. Toisaalta aika tylsä, mutta toisaalta oli tosi mielenkiintoista nähdä kuvaa Istanbulin meiningistä ja kuulla turkin kieltä, koska mulla on turkkilainen vaihtarikaveri, Baran täällä.

Ja siis en mä oikeasti vihaa katella nähtävyyksiä. Mutta liika on liikaa. Ei mua kiinnosta nähdä joka ikistä kirkkoa ja tornia. Mutta menen porukan mukana, sillä muut tyypit oli niistä niin innoissaan. Itse mieluummin kattelen ja kuulostelen kaupungin meininkiä ja käyn just vaikkapa filmifestivaaleilla, jos sellaset sattuu olemaan. Muiden mielestä oli ajan tuhlausta käydä leffoja kattelemassa. Onneks oli Jendrik matkassa mukana, niin ei tarvinnut yksin mennä. En kyllä muuten yksin olsi varmana mennytkään. Oisin eksynyt! :D

Kolme päivää Sevillassa ja hyvin vähän unta. Bussissa piti nukkua, muttei jotenkin vaan pystynyt. Polvet oireilee mulla heti ekana ja kipeytyy pitkästä istumisesta. Ja kun persjalkainen olen, niin jalkapohjat ei yllä lattialle, niin myös takareidet kipeilee. Menomatkalla joku tyyppi yrjöili koko matkan bussin vessassa ja mehän satuttiin istumaan Annamarian kanssa juuri vessan vieressä. Kuinkas muutenkaan! Onneks ei tullu hajuhaittoja! Musat vaan korville, niin ei kuullu yökkäilyjäkään. Luojan kiitos se äijä ei istunut mun vieressä!

Perillä nukuin nuhjuisella ja liian lyhyellä sohvalla. Mutta ei se haitannut. Sohva oli pehmeä ja uni tuli heti, kun silmät ummisti. Polvet kylläkin tuli taas kipeiksi. Yöt nukuttiin siis Annamarian unkarilaisen kaverin Evan luona. Kämppiksiä siellä oli kolme. Kämppä oli vanha ja nuhruinen, mutta suht iso ja hyvällä paikalla. Itse en siinä viihtyisi kylläkään.

Sevillassa käytiin joka ilta yhdessä ja samassa tapas-baarissa. Täydellisiä tapaksia! Erityisesti papas a la brava eli patatas bravas. Ne on siis perunalohkoja tai -viipaleita mausteisen tomaattikastikkeen kera. Näissä oli lisäksi vielä jotain yrttimaustevoisysteemiä. En tiedä, mitä se oli, mutta haluaisin osata tehdä sitä! Niin ja siellä tuli juotua muutama lasillinen tinto de veranoa. Se puolestaan on melkein kuin sangríaa, muttei kuitenkaan. Sekoitus punaviiniä ja sitruunalimpparia tai Schweppesiä. Oli parasta! Lauantaina syötiin mahat täyteen tapaksia ja juotiin litratolkulla cañoja ja tinto de veranoa. Odotin jättilaskua, mutta jouduinkin maksamaan vain 12 euroa :D Jos joku lähtee Sevillaan, niin kysykää multa tästä täydellisestä tapas-baarista.

Treenausta ja kampaamon metsästystä

Noniin, vihdoinkin aikaa kirjoittaa blogia. Tuntuu, että päivät ja viikot menee ihan hujauksessa, eikä muka ole aikaa tulla tätä rustailemaan!

Viime kirjoituksessani jotain sekoilin siinä viimeisessä kappaleessa, että olisin Sevillassa ollut viime viikonloppuna. Lauantain ja sunnuntain vietin kuitenkin siis Salamancassa ja vasta tänään lähden yöbussilla kolmeksi päiväksi Sevillaan. Nukutaan Annamárian kanssa hänen kaverinsa kämpillä. Baran ja Tommi lähtivät jo viime yönä ja yöpyvät jossakin hostellissa. Me lähdemme Annamárian kanssa yhdeltä yöllä ja tuntia ennen bussilla köröttelee Jendrik, joka on siis samassa koulussa mun kanssa, mutta informatica-puolella. Molemmat siis ollaan samassa espanjan ryhmässä.

Tällä viikolla meidän asunnossa on jopa laitettu patterit päälle. Vihdoin! Siinäkään ei taas ole mitään järkeä, että lämmitys menee päälle iltapäivällä neljän viiden aikaan ja sammuu illalla puoli kahdeltatoista. Aamulla siis saa hytisten hipsiä suihkuun, kun tosiaan ilman lämmitystä sisällä on 17,5 'C. Että ihan turha valittaa, että esim. Hoasin kämpät on kylmiä!! Ei varmasti ole näin kylmiä. Lämmitys tosiaan on siis automaatilla, joten saisi sen varmaan laitettua päälle manuaalisestikin, jos niin haluaa. Menee kyllä sähköä ja lämpöä hukkaan, kun talot on niin surkeasti eristettyjä. Voi niitä raukkoja, jotka asuu täällä vanhoissa taloissa, eikä omista lämmityslaitetta...

Ensi tiistaina (pikkusiskon synttärit!! :)) olen ollut täällä jo kaksi kuukautta. Ei uskoisi. Toinen kuukausi meni ihan siivillä, kun ensimmäinen kuukausi tuntui matelevan. Ja tänään enää 43 päivää joululomaan ja Tomin tänne tuloon, jee :)

Oon kyllä erittäin tyytyväinen, että päätin lähteä just Madridiin. Ei tästä kaupungista voi muuta ku tykätä! <3

Niin ja yks huvittava juttu. Metropysäkit voi joskus aiheuttaa huvittuneisuutta. Tommi asuu Ibizalla ja minä Buenos Airesissa. Ne siis meidän lähimmät metropysäkit :D Lisäksi täältä löytyy pysäkki nimeltä Pavones. Niin lähellä mun sukunimeä, hauskaa :D

Pikkuhiljaa pitäis alkaa ettimään jotain kohtuuhintaista kampaamoa täällä. Haluun olla ruskeetukkanen, vaikka mun espanjalaiset koulukaverit sitä vastaan protestoikin. Ykskin poika sano, että on hyvä, että näytän erilaiselta. Mutta oon totaalisen kyllästyny "Hola guapa" tai "Rubia" huuteluihin! Ja siihen, että kaupassa, metrossa, kadulla, ravintolassa, koulussa, jne. ihmiset tuijottaa tai viheltelee perään. Ei noi huutelut tai tuijottelut oikeesti oo ihan ainoo syy siihen, että tukan väri saa vaihtua. Haluun vaan jotain erilaista välillä. Mut älkää peljätkö, ei musta mustatukkasta tule. Vähän vaan enemmän castaño eikä enää niin rubia ;) Muuten varmaan värjäisin kaupan värillä, mutten uskalla. Viime kerralla, kun koitin blondista vähän tummemmaks, synty katastrofi. Harmaahan siitä tuli. Jos tällä kertaa ihan ammattilaisen käsiin.

Huomasin muuten eräs päivä, että aina muuttuu suunnitelmat, mitä tahansa tänne kirjoittelenkin! Vieläkään en ole tosiaan nähnyt kuninkaan kämppää enkä Warner Bros -huvipuistoa. Onneks on vielä 7kk aikaa tehdä kaikkea!

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt, niin ajattelin hilpaista Madridn puolimaratonin ensi huhtikuussa. Tällä viikolla alkoi treenaus. Hiljaa aloitan, sillä en ikinä ole niin pitkää matkaa juossut. Alkuun pari kertaa viikossa 5-10 km lenkkejä. Sitten pikku hiljaa 15 ja 20 km. Siitä se lähtee. Onhan tässä joku 5 kk aikaa vielä treenata! Tommi mut sinne houkutteli ja minäpä otin tarjouksen vastaan :D Saa tulla kannustamaan tien viereen! ;)

Kohta keskustaan Annamárian kanssa ja vähän myöhemmin bussi kohti Sevillaa! :)