Maailma on nenäliina

En vieläkään oo saanut aikaseks käydä ettimässä hyvää kampaajaa, tai edes minkäänlaista kampaajaa. Mua niin ällöttää, kun joka aamu, kun menen kouluun ja kävelen kämpältä metroasemalle, niin saan kuulla huuteluita. En jaksa! Matkan varrella sattuu olemaan joku julkisivuremppa ja paljon työmiehiä. Tuntuu, että ne oikeen innostuu aina huutelemaan, kun en edes vilkaise niihin päin. Yleensä laitan iPodin lujalle, etten kuule huuteluita, mutta tänään en kuunnellut mitään musaa. En todellakaan edes halua tietää, mitä ne mulle huutelee. Yritän olla kuuntelematta, mutta aina kuulen guapa ja rubia.

Tähän väliin taas pieniä huomioita täältä suunnalta. Huomasin jo heti ekana päivänä täällä, että espanjalaiset on tosi lyhyitä. Suomessa olen pätkä, mutta täällä suht normaalipituinen. Monesti melkein samanmittainen kuin pojat. Outoa. Varsinkin papparaiset ja mummelit on mua huomattavasti lyhyempiä. Varmaan 140 cm. Ja meksikolaiset vaihtarit ne vasta lyhyitä onkin! Että tervetuloa vaan kaksimetriset suomalaismiehet tänne, olette jättiläisiä!

Täällä myydään hiukkasen erilaisia maitoja kuin Suomessa. Tietenkin ne maistuu ihan erilaiselle, mutta myös niiden säilyvyys on ihan eri luokkaa. Avaamatonta maitoa voi huoletta säilyttää huoneenlämmössä kuukausia.

Espanjalaiset ottaa koulun paljon vakavammin kuin suomalaiset. Näin ainakin minun mielestä. Ehkä se kaikki vaan johtuu siitä, että täällä joutuu maksamaan siitä, että voi opiskella. Niin myös minun yliopistollani, vaikka se onkin julkinen yliopisto eikä yksityinen. Periaatteessahan julkisen yliopiston pitäisi olla maksuton, johon köyhilläkin olisi varaa. Mutta niin, täällä on siis opiskelijoiden vähän pakko ottaa koulu vakavasti, ettei joudu maksamaan kurssia taas seuraavana vuonna.

Niin muuten, el mundo es un pañuelo. Maailma on nenäliina. Suomeksi siis maailma on pieni. Tommi törmäsi vanhaan naapuriinsa, espanjalaiseen Antonioon, joka sattuu olemaan mun kaveri meidän yliopistolta. Antonio oli siis Erasmuksena Helsingissä ja asui Kontulassa Tommin naapurissa. Ei kuulemma meinannut tunnistaa vaatteet päällä - kun oli nähnyt tämän vain saunassa! :D Anna puolestaan tutustui saksalaisiin poikiin ja kävi ilmi, että yksi heistä onkin hänen kaverinsa kämppis täällä Madridissa. Maailma on aika pieni nenäliina siis.

Perjantaina otin ekaa kertaa yöbussin keskustasta kämpille. Ja kuski neuvoi ystävällisesti tien pysäkiltä mun kotiin. Mukavaa. Juoksin koko matkan autioita katuja kotiin asti.

Vielä yksi kummallisuus. Täällä ei tunneta termiä palautuspullo tai -tölkki. Tyhjät juomatörpöt viskataan surutta roskikseen. Kaljatölkin hinta tosin kaupassa muistaakseni on sen verran, mitä Suomessa tölkkien pantit ovat, eli 15 senttiä.