Sevillan antia: Papas a la brava ja turkkilainen taideleffa

Nyt tuli nähtyä myös Sevilla! Piti porukan mukana mennä ja katella kaiken maailman nähtävyyksiä. Melko boring, mutta minkäs teet :D Onneksi siellä sattui olemaan myös filmifestivaalit, niin pääsin kokemaan vähän mielenkiintosempaa kulttuuria! Jos ois aiemmin tajunnu kattoa, että sellanen järkätään just tänä viikonloppuna, niin olis voinu nähä useammankin kuin yhden leffan. Mutta nyt pistin leffoja lataukseen, ni voin niitä sitte täällä kotona kattella.

Myöhästyttiin Jendrikin kanssa siitä leffasta, mikä oltais haluttu nähdä, koska ei tiedetty, että leffa esitetään eri paikassa kuin missä itse festivaalien päärakennus oli. Sitten randomisti valittiin joku raina pelkän nimen perusteella ja päädyttiin kattomaan turkkilaista taideleffaa :D Oli melkoisen erikoinen! Men on the bridge oli siis nimeltään. Turkin lisäksi muina tekijämaina oli Saksa ja Hollanti. Luultavasti rahoittajina. Mitenhän sitä muuten kuvailisi. Se näytti oikeastaan vain jotain hetkiä joidenkin Istanbulin ihmisten elämästä ja oli melkein kuin dokumentti. Muttei kuitenkaan. Ei siinä oikein mitään juonta ollut. Hetkiä ihmisten elämästä. Toisaalta aika tylsä, mutta toisaalta oli tosi mielenkiintoista nähdä kuvaa Istanbulin meiningistä ja kuulla turkin kieltä, koska mulla on turkkilainen vaihtarikaveri, Baran täällä.

Ja siis en mä oikeasti vihaa katella nähtävyyksiä. Mutta liika on liikaa. Ei mua kiinnosta nähdä joka ikistä kirkkoa ja tornia. Mutta menen porukan mukana, sillä muut tyypit oli niistä niin innoissaan. Itse mieluummin kattelen ja kuulostelen kaupungin meininkiä ja käyn just vaikkapa filmifestivaaleilla, jos sellaset sattuu olemaan. Muiden mielestä oli ajan tuhlausta käydä leffoja kattelemassa. Onneks oli Jendrik matkassa mukana, niin ei tarvinnut yksin mennä. En kyllä muuten yksin olsi varmana mennytkään. Oisin eksynyt! :D

Kolme päivää Sevillassa ja hyvin vähän unta. Bussissa piti nukkua, muttei jotenkin vaan pystynyt. Polvet oireilee mulla heti ekana ja kipeytyy pitkästä istumisesta. Ja kun persjalkainen olen, niin jalkapohjat ei yllä lattialle, niin myös takareidet kipeilee. Menomatkalla joku tyyppi yrjöili koko matkan bussin vessassa ja mehän satuttiin istumaan Annamarian kanssa juuri vessan vieressä. Kuinkas muutenkaan! Onneks ei tullu hajuhaittoja! Musat vaan korville, niin ei kuullu yökkäilyjäkään. Luojan kiitos se äijä ei istunut mun vieressä!

Perillä nukuin nuhjuisella ja liian lyhyellä sohvalla. Mutta ei se haitannut. Sohva oli pehmeä ja uni tuli heti, kun silmät ummisti. Polvet kylläkin tuli taas kipeiksi. Yöt nukuttiin siis Annamarian unkarilaisen kaverin Evan luona. Kämppiksiä siellä oli kolme. Kämppä oli vanha ja nuhruinen, mutta suht iso ja hyvällä paikalla. Itse en siinä viihtyisi kylläkään.

Sevillassa käytiin joka ilta yhdessä ja samassa tapas-baarissa. Täydellisiä tapaksia! Erityisesti papas a la brava eli patatas bravas. Ne on siis perunalohkoja tai -viipaleita mausteisen tomaattikastikkeen kera. Näissä oli lisäksi vielä jotain yrttimaustevoisysteemiä. En tiedä, mitä se oli, mutta haluaisin osata tehdä sitä! Niin ja siellä tuli juotua muutama lasillinen tinto de veranoa. Se puolestaan on melkein kuin sangríaa, muttei kuitenkaan. Sekoitus punaviiniä ja sitruunalimpparia tai Schweppesiä. Oli parasta! Lauantaina syötiin mahat täyteen tapaksia ja juotiin litratolkulla cañoja ja tinto de veranoa. Odotin jättilaskua, mutta jouduinkin maksamaan vain 12 euroa :D Jos joku lähtee Sevillaan, niin kysykää multa tästä täydellisestä tapas-baarista.