Joulu tulla jolkottaa <3

Tyypit on musta varmaan jo huolissaan, kun en oo kirjottanu mitään yli kolmeen viikkoon. Kiirettä on pitänyt, enkä oikein tiiä, mistä oisin voinu kirjotella. Viime viikolla oli kolme tenttiä, joten istuin kiltisti perse kiinni penkissä ja luin koko hemmetin viikon. Onneksi oli kuitenkin ihanat neljä päivää vapaata. Ja enää 11 päivää joululomaan. Tai oikeestaan 10, kun nythän ollaan jo keskiviikon puolella. Eli ei enää paljon mitään! Sitten saan rentoutua oikein kunnolla. Niin ja Tomi tulee tänne! Ihan hirveetä tää yli 3kk erossa oleminen. Ei enää ikinä näin pitkää aikaa erossa, jooko!?

Mä kyllä höpöttelen vähän vaikka mitä sattuu tässä blogissani ja kadun jotain juttuja jälkeenpäin. Joten ei kannata liian tosissaan mun juttuja ottaa tai ainakaan kovin totena. Kerron juttuja omasta näkökulmastani. Mistäpä muustakaan?

Pieniä selvennyksiä aikaisempiin kirjoituksiini, koska ne häiritsee joitakuita ja etenkin mua :D Tosiaan oon nähnyt myös ostoskärryjä täällä, enkä pelkästään niitä perässä vedettäviä koreja. Sen huomasin edellisen kirjoitukseni jälkeen. Oli pakko korjata tämä, koska muuten oisin valehdellut :D

Niin ja sekin vielä, että tosiaan tunteiden näyttäminen riippuu todellakin ihmisestä. Mutta sellanen yleisvaikutelma mulla on Madridista ja Espanjasta yleensäkin, että tunteet tuodaan esiin herkemmin kuin Suomessa. Myös vihan tunteet. Kerran oltiin Toledossa raflassa syömässä ja keittiön puolella huudettiin suoraa kurkkua. Mies ja vaimo olettaisin. Huuto vaan jatkui ja jatkui, eikä kumpikaan antanut periksi. Pari kertaa tarjoilijat kävi laittamassa musiikkia kovemmalle, ettei metakka häiritsisi meitä asiakata. Mutta silti riitely kuului selkeästi :D Se oli huvittavaa.

Ennen luulin, etten olisi ollenkaan jouluihminen. Ajattelin ehkä joskus, että ihan typerä juhla. Että on pakko olla iloinen, kun on joulu. Sen takia saatoin joskus olla ahdistunutkin. Mutta täällä ollessa huomaan kaipaavani Suomen joulua. Kaikkia perinteitä. Ja etenkin ruokia ja juomia. Glögiä ja pipareita. Laatikoita ja piimäjuustoa. Kinkkua. Mutta en konvehteja. Niistä mulla on traumoja. Kaipaan jouluaattoa etenkin. Sitä kun koko perhe on koolla ja syödään ja saunotaan. Mutta ensi jouluna sitten! Tänä vuonna on ihan erilainen joulu ja ehkä hyvä niin.

Suomessa ollessa huomasin oman kulttuurini huonoja puolia ja kaikkea, mistä en pidä. Täällä taas huomaa, miten jotkin asiat todella ovat Suomessa paremmin kuin täällä. Toki espanjalaisessa kulttuurissa on myös asioita, jotka toisin mielelläni suomalaiseen kulttuuriin. Ja varmaan niitä kaipaan sitten, kun palaan täältä. Ja se muuten on ihan varmaa, että palaan vielä Madridiin. Tästä on tullut mun lempikaupunki.

Tenttejä tosiaan oli viime viikolle kolme kappaletta. Tekniikan englanti oli mulle lähinnä tekniikan espanjaa. Piti siis lauseita kääntää englannista espanjaan ja toisin päin. Sain käyttää suomi-espanja-suomi sanakirjaa, mutta silti saavat opettajat varmaan hyvät naurut lukiessaan mun espanjankielisiä lauseita. Ei ne nyt ihan nappiin menny. Toisen englannin koe oli torstaina. Ja taas oli muun muassa käännlöslauseita. Tämän aineen opettaja ei antanut mun käyttää sanakirjaa, mikä oli mun mielestä vähän epäreilua. Enkun kurssit menee kyllä varmasti läpi mutta sitte on pari muuta kurssia, joista toinen taitaa ihan oikeasti olla mulle mahdoton. Toisen kanssa mulla on vielä toivoa.

Luin Video en Multimedia -kurssin tenttiin ihan hulluna. Käänsin tenttimatskua Google translaten avulla ensin espanjasta englantiin (koska suomeksi kone käänsi päin p:tä). Ja sitten siitä suomensin ja kirjoitin muistiinpanot vihkoon. Tajuttoman työlästä ja väsyttävää. Luin paljon ja ymmärsin lukemani ja olisin pystynyt helposti kirjoittamaan monta esseetä suomeksi ja englanniksi. Mutta tenttivastauksethan piti tietenkin antaa espanjaksi. Kysymyksiä kokeessa oli neljä ja aikaa kirjoittaa vain 45 minuuttia! Ihan hullua! Opettaja kertoi kokeen alussa, kuinka paljon kuhunkin kysymykseen kuuluisi käyttää aikaa. Eli siis asiat olisi kuulunut opetella ulkoa, jotta ne pystyisi ulostamaan tenttipaperiin viidessä minuutissa enempiä miettimättä. Minähän teen tenttejä yleensä lähes niin kauan kuin mahdollista ja Suomessa meillä on aikaa vastata vastaavaan määrään kysymyksiä yleensä pari tuntia. Joten nyt tuli pieni hoppu ja paniikki. Eihän siinä mitään sanakirjaa ehtinyt pläräilemään, kun piti vain suoltaa tekstiä. En todellakaan haluais muistella tota tenttiä, koska koko ajan tulee mieleen jotain, mitä olisi voinut lisätä vastauksiin. Ärsyttää. Toivon niiiin paljon, että tentti meni huonolla espanjallani läpi ja opettaja katsoisi edes vähän läpi sormien raukan Erasmus-vaihtarin vastauksia.

Ensi viikolla olis taas kolme koetta tiedossa. Tekniikan englannin toinen puolisko tiistaina, mahdottoman Inginieria en Video -kurssin suullinen labrakoe ja vielä viimeiseksi espanjan koe. Sitten pääsen joululomailemaan.

Hiukan ahdistaa noiden kurssien ja mun opintopisteiden kohtalo. En nimittäin tule saamaan pisteitä niin paljon, kuin Kela vaatii. En ole vielä päättänyt, että mitä teen. Yksi vaihtoehto olisi olla ottamatta kaikkia Kelan tarjoamia tukia, joten pisteitäkään ei tarvitsisi kertyä niin paljon. Silloin joutuisin varmaan ottamaan opintolainaa, koska rahaa mulla ei todellakaan ole liikaa. Varmaan kuitenkin teen niin, että pidän rahat ja selitän myöhemmin, miksi en saanut niin paljon pisteitä. Kielivaikeudet luulisi olevan pätevä syy. Ainakin toivon niin. Ja musta tuntuu, ettei kovin monikaan vaihtarivuonnaan saa niin paljon pisteitä kuin "normaaleina" vuosina. Joten ehken ole niin epänormaali kuin luulen.

Espanjan kurssi on ihan varmasti menossa läpi, sen tiedän. Ja vähän ärsyttääkin, kun kyseinen aine on mulle liian helppo. Olen siis liian matalalla tasolla opiskelemassa kieltä. Tähän mennessä opetetut asiat opiskelin jo Suomessa. Mutta ihan hyvää kertausta se on silti ollut. Liian matala taso johtuu siitä, että meidän ryhmässä ja koko koulussa on vain viisi vaihtaria, joten mennään heikoimman mukaan. Joukkoon kuuluu turkkilaistyttö, joka vasta täällä alkoi lukea kieltä. Yritän saada jotenkin järkättyä omia taitojani vastaavan kurssin kevääksi, mutta en tiedä, onko se mahdollista. Täytyy kysellä kv-sihteeriltä.

Tosiaan oli nämä ihanat neljä vapaata. Sain nukkua melkein joka yö mahtavat 12 tuntia ja se tuli tarpeeseen! Joten nyt ei nukuta, vaikka kello on täällä kohta kaksi yöllä. Perjantaina oltiin Tommilla Baranin, Annamarian ja Annan kanssa. Niin ja Tommin kämppiksen koira oli siellä myös ja se on aivan ihana! Musta labradorinnoutaja! Haluan sellasen! Perjantai-ilta kului oikein mukavasti vähän tinto de veranoa maistelle ja musiikkia kuunnellen. Lauantaina kokoonnuttiin taas Tommin luo ja sieltä jatkettiin puolen yön paikkella Villa Viciosaan meksilaispojan, Oswaldon synttäreille. Juhlinta jatkui talon katolla ja sieltä siirryttiin toisiin meksikolaispippaloihin ja vielä puistoonkin. Ja aamulla vasta puoli kahdeksan aikaan nukkumaan. Sunnuntai kuluikin sitten nukkuessa ja leffaa katsellessa. Maanantaina käytiin vähän keskustassa pyörimässä ja jengiä oli niin paljon, etten löytänyt ihmismassassa edes oikealle metroasemalle. Ilta kului taas Tommin, Annamarian ja Baranin kanssa Tommin luona. Tänään, tiistaina päätin vähän ryhdistäytyä ja tein läksyjäkin. Ja katoin taas leffan. Siinä lyhyesti vähän, mitä on tapahtunut.

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt (ja jos jotain kiinnostaa :D), niin en ole enää blondi, ihanaa! Siitä ja paljosta muustakin on kuvia Facebookissa. Vinkkinä ainakin kummisedälleni :) Pitäisi taas laittaa lisääkin kuvia, mutta en vaan ole jaksanut.

Vielä 10 päivän raadanta ja sitten voi hetkeksi huokaista ja olla ajattelematta typeriä kouluhommia. Ehkä kirjoitan ennen joululomaanikin tänne vielä jotain :)

Niin ja sekin vielä! Täältä ei löydä edes tavallisia joulukalentereita, 1.-24.12. vaan typeriä sellaisia: 14.12.-6.1. Täällä lapset ei siis usko joulupukkiin, vaan lahjat tuo tammikuun kuudes päivä kolme itämaan tietäjää. Mutta mulle onneksi äiti ja isi lähettää ihan oikean suomalaisen joululalenterin!! :)

Outouksia

Kaupassa asioiminen on täällä välillä myös vähän kummallista. Tai ainakin erilaista ku Suomessa. Supermarketissa ostoksia ei kerätä kädessä kannettavaan koriin tai kärryihin, vaan perässä vedettävään koriin. On niitä jossain markeiteissa varmaan Suomessakin. Kassat on myös tosi erilaisia ku Suomessa. Välillä hihnalla ei ole ollenkaan sellasta kapulaa, joka erottais eri asiakkaiden ostokset. Pitää vaan muistaa, mitä on ostamassa ja sanoa sitten kassatädille. Ja sitten. Muovipussit saa ilmaiseksi (paitsi jos erehtyy menemään eko-kassalle, jossa joutuu ostamaan jonkun eko-muovipussin), mutta ne on paljon ohuempia ja pienempiä ku Suomen ostoskassit. Eli joutuu siis roudaamaan aika monta pussillista ruokaa kotiin. Ostokset pitää ladata samalla ku kassatäti niistä ottaa hintaa, koska taaskaan eri asiakkaiden ostoksia ei erotella mitenkään siinä kassapöydällä. Joten pitää olla aika nopea. Aluks en tätä yhtään tajunnut, joten kassatäti ja seuraava asiakas joutu hieman odottelemaan, kun aloin vasta maksamisen jälkeen ladella niita kamiksia pusseihin, niinku Suomessa oon tottunu tekemään. Näin siis ainakin siinä supermarketissa, jossa mä tavallisesti käyn.

Ja nythän on marraskuu. Täysin talvikuu Suomessa, lunta ja kaikkee. Täällä saattaa nähdä shortseissa ja t-paidassa vipeltäviä ihmisiä, kun käy Retiro-puistossa juoksemassa. Sen verran lämmintä siis. Ite yritän pitää mahdollisimman paljon päällä koko ajan, etten onnistuis taas kipeyttämään itteäni. Muuten keskeytyis mun ihanat juoksutreenit!

Täällä myös osoitetaan tunteita paljon herkemmin kuin Suomessa. En muista oonko tästä jo kirjotellu, joten jos oon, ni saatte tän kertauksena. Esim. metroissa, kaduilla, koulussa, kaupassa, puistoissa...on ihan tavallista näyttää kenen kanssa seurustelee. Ihan estoitta täällä pussaillaan kaikkien nähden ja paljon, halaillaan, pidetään kädestä yms. Siis tietenkin näitä tehdään Suomessakin, mutta usein vain kahden kesken, täällä kaikkien nähden. Puistoissa pariskunnat jopa usein makailee ruohikolla päällekäin. Kaverilta olen myös kuullut, etta jossain syrjemmässä on menty jo vähän pidemmällekin. Tiedättehän... Myös homot ja lesbot näyttää kaikille olevansa, mitä todella on. Gay-pariskunnatkin siis ihan samalla tavalla pitävät kädestä ja nuoleskelevat toisiaan niin kuin heterotkin. Suomessa en ole varmaan ikinä nähnyt homojen tai lesbojen pussailevan, paitsi ehkä kännissä jossain baarissa. Muutenkin tuntuu, etta täällä uskalletaan tehdä joitan juttuja paremmin kuin Suomessa. Täällä tehdään samat jutut selvinpäin, mitkä Suomessa tehtäisiin kännissä.

Maailma on nenäliina

En vieläkään oo saanut aikaseks käydä ettimässä hyvää kampaajaa, tai edes minkäänlaista kampaajaa. Mua niin ällöttää, kun joka aamu, kun menen kouluun ja kävelen kämpältä metroasemalle, niin saan kuulla huuteluita. En jaksa! Matkan varrella sattuu olemaan joku julkisivuremppa ja paljon työmiehiä. Tuntuu, että ne oikeen innostuu aina huutelemaan, kun en edes vilkaise niihin päin. Yleensä laitan iPodin lujalle, etten kuule huuteluita, mutta tänään en kuunnellut mitään musaa. En todellakaan edes halua tietää, mitä ne mulle huutelee. Yritän olla kuuntelematta, mutta aina kuulen guapa ja rubia.

Tähän väliin taas pieniä huomioita täältä suunnalta. Huomasin jo heti ekana päivänä täällä, että espanjalaiset on tosi lyhyitä. Suomessa olen pätkä, mutta täällä suht normaalipituinen. Monesti melkein samanmittainen kuin pojat. Outoa. Varsinkin papparaiset ja mummelit on mua huomattavasti lyhyempiä. Varmaan 140 cm. Ja meksikolaiset vaihtarit ne vasta lyhyitä onkin! Että tervetuloa vaan kaksimetriset suomalaismiehet tänne, olette jättiläisiä!

Täällä myydään hiukkasen erilaisia maitoja kuin Suomessa. Tietenkin ne maistuu ihan erilaiselle, mutta myös niiden säilyvyys on ihan eri luokkaa. Avaamatonta maitoa voi huoletta säilyttää huoneenlämmössä kuukausia.

Espanjalaiset ottaa koulun paljon vakavammin kuin suomalaiset. Näin ainakin minun mielestä. Ehkä se kaikki vaan johtuu siitä, että täällä joutuu maksamaan siitä, että voi opiskella. Niin myös minun yliopistollani, vaikka se onkin julkinen yliopisto eikä yksityinen. Periaatteessahan julkisen yliopiston pitäisi olla maksuton, johon köyhilläkin olisi varaa. Mutta niin, täällä on siis opiskelijoiden vähän pakko ottaa koulu vakavasti, ettei joudu maksamaan kurssia taas seuraavana vuonna.

Niin muuten, el mundo es un pañuelo. Maailma on nenäliina. Suomeksi siis maailma on pieni. Tommi törmäsi vanhaan naapuriinsa, espanjalaiseen Antonioon, joka sattuu olemaan mun kaveri meidän yliopistolta. Antonio oli siis Erasmuksena Helsingissä ja asui Kontulassa Tommin naapurissa. Ei kuulemma meinannut tunnistaa vaatteet päällä - kun oli nähnyt tämän vain saunassa! :D Anna puolestaan tutustui saksalaisiin poikiin ja kävi ilmi, että yksi heistä onkin hänen kaverinsa kämppis täällä Madridissa. Maailma on aika pieni nenäliina siis.

Perjantaina otin ekaa kertaa yöbussin keskustasta kämpille. Ja kuski neuvoi ystävällisesti tien pysäkiltä mun kotiin. Mukavaa. Juoksin koko matkan autioita katuja kotiin asti.

Vielä yksi kummallisuus. Täällä ei tunneta termiä palautuspullo tai -tölkki. Tyhjät juomatörpöt viskataan surutta roskikseen. Kaljatölkin hinta tosin kaupassa muistaakseni on sen verran, mitä Suomessa tölkkien pantit ovat, eli 15 senttiä.

Sevillan antia: Papas a la brava ja turkkilainen taideleffa

Nyt tuli nähtyä myös Sevilla! Piti porukan mukana mennä ja katella kaiken maailman nähtävyyksiä. Melko boring, mutta minkäs teet :D Onneksi siellä sattui olemaan myös filmifestivaalit, niin pääsin kokemaan vähän mielenkiintosempaa kulttuuria! Jos ois aiemmin tajunnu kattoa, että sellanen järkätään just tänä viikonloppuna, niin olis voinu nähä useammankin kuin yhden leffan. Mutta nyt pistin leffoja lataukseen, ni voin niitä sitte täällä kotona kattella.

Myöhästyttiin Jendrikin kanssa siitä leffasta, mikä oltais haluttu nähdä, koska ei tiedetty, että leffa esitetään eri paikassa kuin missä itse festivaalien päärakennus oli. Sitten randomisti valittiin joku raina pelkän nimen perusteella ja päädyttiin kattomaan turkkilaista taideleffaa :D Oli melkoisen erikoinen! Men on the bridge oli siis nimeltään. Turkin lisäksi muina tekijämaina oli Saksa ja Hollanti. Luultavasti rahoittajina. Mitenhän sitä muuten kuvailisi. Se näytti oikeastaan vain jotain hetkiä joidenkin Istanbulin ihmisten elämästä ja oli melkein kuin dokumentti. Muttei kuitenkaan. Ei siinä oikein mitään juonta ollut. Hetkiä ihmisten elämästä. Toisaalta aika tylsä, mutta toisaalta oli tosi mielenkiintoista nähdä kuvaa Istanbulin meiningistä ja kuulla turkin kieltä, koska mulla on turkkilainen vaihtarikaveri, Baran täällä.

Ja siis en mä oikeasti vihaa katella nähtävyyksiä. Mutta liika on liikaa. Ei mua kiinnosta nähdä joka ikistä kirkkoa ja tornia. Mutta menen porukan mukana, sillä muut tyypit oli niistä niin innoissaan. Itse mieluummin kattelen ja kuulostelen kaupungin meininkiä ja käyn just vaikkapa filmifestivaaleilla, jos sellaset sattuu olemaan. Muiden mielestä oli ajan tuhlausta käydä leffoja kattelemassa. Onneks oli Jendrik matkassa mukana, niin ei tarvinnut yksin mennä. En kyllä muuten yksin olsi varmana mennytkään. Oisin eksynyt! :D

Kolme päivää Sevillassa ja hyvin vähän unta. Bussissa piti nukkua, muttei jotenkin vaan pystynyt. Polvet oireilee mulla heti ekana ja kipeytyy pitkästä istumisesta. Ja kun persjalkainen olen, niin jalkapohjat ei yllä lattialle, niin myös takareidet kipeilee. Menomatkalla joku tyyppi yrjöili koko matkan bussin vessassa ja mehän satuttiin istumaan Annamarian kanssa juuri vessan vieressä. Kuinkas muutenkaan! Onneks ei tullu hajuhaittoja! Musat vaan korville, niin ei kuullu yökkäilyjäkään. Luojan kiitos se äijä ei istunut mun vieressä!

Perillä nukuin nuhjuisella ja liian lyhyellä sohvalla. Mutta ei se haitannut. Sohva oli pehmeä ja uni tuli heti, kun silmät ummisti. Polvet kylläkin tuli taas kipeiksi. Yöt nukuttiin siis Annamarian unkarilaisen kaverin Evan luona. Kämppiksiä siellä oli kolme. Kämppä oli vanha ja nuhruinen, mutta suht iso ja hyvällä paikalla. Itse en siinä viihtyisi kylläkään.

Sevillassa käytiin joka ilta yhdessä ja samassa tapas-baarissa. Täydellisiä tapaksia! Erityisesti papas a la brava eli patatas bravas. Ne on siis perunalohkoja tai -viipaleita mausteisen tomaattikastikkeen kera. Näissä oli lisäksi vielä jotain yrttimaustevoisysteemiä. En tiedä, mitä se oli, mutta haluaisin osata tehdä sitä! Niin ja siellä tuli juotua muutama lasillinen tinto de veranoa. Se puolestaan on melkein kuin sangríaa, muttei kuitenkaan. Sekoitus punaviiniä ja sitruunalimpparia tai Schweppesiä. Oli parasta! Lauantaina syötiin mahat täyteen tapaksia ja juotiin litratolkulla cañoja ja tinto de veranoa. Odotin jättilaskua, mutta jouduinkin maksamaan vain 12 euroa :D Jos joku lähtee Sevillaan, niin kysykää multa tästä täydellisestä tapas-baarista.

Treenausta ja kampaamon metsästystä

Noniin, vihdoinkin aikaa kirjoittaa blogia. Tuntuu, että päivät ja viikot menee ihan hujauksessa, eikä muka ole aikaa tulla tätä rustailemaan!

Viime kirjoituksessani jotain sekoilin siinä viimeisessä kappaleessa, että olisin Sevillassa ollut viime viikonloppuna. Lauantain ja sunnuntain vietin kuitenkin siis Salamancassa ja vasta tänään lähden yöbussilla kolmeksi päiväksi Sevillaan. Nukutaan Annamárian kanssa hänen kaverinsa kämpillä. Baran ja Tommi lähtivät jo viime yönä ja yöpyvät jossakin hostellissa. Me lähdemme Annamárian kanssa yhdeltä yöllä ja tuntia ennen bussilla köröttelee Jendrik, joka on siis samassa koulussa mun kanssa, mutta informatica-puolella. Molemmat siis ollaan samassa espanjan ryhmässä.

Tällä viikolla meidän asunnossa on jopa laitettu patterit päälle. Vihdoin! Siinäkään ei taas ole mitään järkeä, että lämmitys menee päälle iltapäivällä neljän viiden aikaan ja sammuu illalla puoli kahdeltatoista. Aamulla siis saa hytisten hipsiä suihkuun, kun tosiaan ilman lämmitystä sisällä on 17,5 'C. Että ihan turha valittaa, että esim. Hoasin kämpät on kylmiä!! Ei varmasti ole näin kylmiä. Lämmitys tosiaan on siis automaatilla, joten saisi sen varmaan laitettua päälle manuaalisestikin, jos niin haluaa. Menee kyllä sähköä ja lämpöä hukkaan, kun talot on niin surkeasti eristettyjä. Voi niitä raukkoja, jotka asuu täällä vanhoissa taloissa, eikä omista lämmityslaitetta...

Ensi tiistaina (pikkusiskon synttärit!! :)) olen ollut täällä jo kaksi kuukautta. Ei uskoisi. Toinen kuukausi meni ihan siivillä, kun ensimmäinen kuukausi tuntui matelevan. Ja tänään enää 43 päivää joululomaan ja Tomin tänne tuloon, jee :)

Oon kyllä erittäin tyytyväinen, että päätin lähteä just Madridiin. Ei tästä kaupungista voi muuta ku tykätä! <3

Niin ja yks huvittava juttu. Metropysäkit voi joskus aiheuttaa huvittuneisuutta. Tommi asuu Ibizalla ja minä Buenos Airesissa. Ne siis meidän lähimmät metropysäkit :D Lisäksi täältä löytyy pysäkki nimeltä Pavones. Niin lähellä mun sukunimeä, hauskaa :D

Pikkuhiljaa pitäis alkaa ettimään jotain kohtuuhintaista kampaamoa täällä. Haluun olla ruskeetukkanen, vaikka mun espanjalaiset koulukaverit sitä vastaan protestoikin. Ykskin poika sano, että on hyvä, että näytän erilaiselta. Mutta oon totaalisen kyllästyny "Hola guapa" tai "Rubia" huuteluihin! Ja siihen, että kaupassa, metrossa, kadulla, ravintolassa, koulussa, jne. ihmiset tuijottaa tai viheltelee perään. Ei noi huutelut tai tuijottelut oikeesti oo ihan ainoo syy siihen, että tukan väri saa vaihtua. Haluun vaan jotain erilaista välillä. Mut älkää peljätkö, ei musta mustatukkasta tule. Vähän vaan enemmän castaño eikä enää niin rubia ;) Muuten varmaan värjäisin kaupan värillä, mutten uskalla. Viime kerralla, kun koitin blondista vähän tummemmaks, synty katastrofi. Harmaahan siitä tuli. Jos tällä kertaa ihan ammattilaisen käsiin.

Huomasin muuten eräs päivä, että aina muuttuu suunnitelmat, mitä tahansa tänne kirjoittelenkin! Vieläkään en ole tosiaan nähnyt kuninkaan kämppää enkä Warner Bros -huvipuistoa. Onneks on vielä 7kk aikaa tehdä kaikkea!

Niin ja jos joku ei vielä tiennyt, niin ajattelin hilpaista Madridn puolimaratonin ensi huhtikuussa. Tällä viikolla alkoi treenaus. Hiljaa aloitan, sillä en ikinä ole niin pitkää matkaa juossut. Alkuun pari kertaa viikossa 5-10 km lenkkejä. Sitten pikku hiljaa 15 ja 20 km. Siitä se lähtee. Onhan tässä joku 5 kk aikaa vielä treenata! Tommi mut sinne houkutteli ja minäpä otin tarjouksen vastaan :D Saa tulla kannustamaan tien viereen! ;)

Kohta keskustaan Annamárian kanssa ja vähän myöhemmin bussi kohti Sevillaa! :)

Seikkailua elämään!

Pitihän sitä vielä tulla tässä kuussa yksi blogiteksti kirjoittamaan, kun en huomenna ehdi. Huomenaamulla tosin varmaan kiroan, että miksen mennyt nukkumaan, vaan jäin kirjoittelemaan. Aamulla herätys siis puoli 7 ja yhdeksältä lähtö Salamancaan. Suunnilleen parin tunnin bussireissu. Suhteellisen ex-tempore lähtö, koska keksittiin tämä vasta eilen illalla eli torstaina. Alun perin piti lähteä jo tänä iltana, mutta se siirtyikin onneksi huomisaamuun.

Onneksi siksi, koska tänään mentiin Hard Rock caféen syömään :) Ruoka oli kallista, mutta hyvää. Ja ostin itselleni ensimmäisen Hard Rock café -paitani, jee! :) Tunnelma noissa ravintoloissa on kyllä ollut hyvä aina, kun olen niissä käynyt. Toinen samanlainen paikka, missä olen käynyt, oli Egyptissä, Sharm el Sheikhissä.

Huomenna siis kahden päivän ja yhden yön reissu Salamancaan. Majoituksesta ei vielä mitään tietoa, mutta eiköhän me paikan päältä löydetä joku halpa hostelli.

Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä pitkäksi viikonlopuksi Sevillaan. Lähtö torstain ja perjantain välisenä yönä yöbussilla. Matka-aika noin kuusi tuntia. Ah! Siellä sitten 3 yötä ja maanantaina takaisin Madridiin. Siksi pidennetty viikonloppu, koska kyseinen maanantai on joku yleinen juhlapäivä Madridissa (ehkä myös koko Espanjassa?), joten se on koulusta vapaata. Ja perjantaikin on kivasti mulla vapaana, koska silloin meidän yliopistolla on maanantain lukkari poikkeuksellisesti ja mullahan ei ole maanantaisin muuta kuin espanjaa ja niitä tunteja tuskin pidetään tulevana perjantaina. Tämä lukujärjestyksen siirto varmaankin siksi, koska tänä syksynä niin moni juhlapyhä on osunut juuri maanantaille, joten siltä päivältä on jäänyt monet tunnit pois. Kelpaa mulle! :)

Salamancaan bussimatkat maksavat kutakuinkin 3o euroa ja Sevillaan kai 40 euroa. Mukavan kohtuuhintaista siis.

Saaps nähdä mitä kaikkea kivaa nähtävää Sevillasta löytyy huomenna ja sunnuntaina. Kaunis kaupunki kuulemma on ainakin. Reissuun siis lähes saman porukan kanssa kuin Valenciaankin; Tommi, Annamária ja Baran. Lisäyksenä vielä yksi meksikolaispoika, Oswaldo. Hyvässä seurassa jälleen matkaan! :)

Vihdoin lenkille!

Tänään tunsin oloni vihdoin niin terveeksi, että päätin lähteä taas Retiro-puistoon kipittelemään! Jippii! Tuntui ihanalta juosta pitkästä aikaa. Puistossa oli kyllä aika pimeää, joten metsikkökohdissa hieman pelotti, kun ei ollut valojakaan. Mutta selvisin! Seuraavan kerran tosin voisi mennä vähän valoisampaan aikaan...

Tiistaina mulla oli tekniikan englannin tunneilla testi substantiiveista. Oli naurussa pitelemistä, kun sain tietää tehtävänannon. Aluksi meidän piti kääntää 50 sanaa espanjasta englanniksi mahdollisimman nopeasti, noin 10 minuutissa. Sen jälkeen sanat käytiin läpi yhdessä, minkä jälkeen samat sanat piti kääntää uudestaan ja tällä kertaa sai miettiä pidempään. Opettaja halusi kuulemma verrata tuloksia. No totta hitossa jälkimmäiseen testiin sai rustattua enemmän sanoja kuin ensimmäiseen, kun sanat kerran oli käyty minuutti aiemmin läpi ja ne sai rauhassa kirjoittaa!! Mitä järkeä! Tällaistako on kielten opetus Espanjassa?

Myös toisen englannin kurssin takia meinaa välillä palaa käämit. Lähes joka kerta meille tulee muiden tehtävien lisäksi läksyksi yksi tehtävä, joka pitää tehdä erilliselle paperille. Tähän mennessä moni tehtävä on ollut sellainen, että jotkin lauseet pitää järjestellä uudelleen, oikeaan järjestykseen. Kun tein ensimmäisen tällaisen tehtävän, en katsonut tarpeelliseksi kopioida jokaista lausetta paperille, vaan laitoin vain esimerkiksi lauseen numeron ja pari ensimmäistä sanaa. Kun sain tehtävän takaisin, oli siinä valitukset perässä, että olisi pitänyt kirjoittaa lauseet kokonaan. Miksi, oi miksi? Opinko muka kopioimalla jotain typeriä lauseita!??

Näiden kokemusten perusteella en kyllä yhtään ihmettele, miksi espanjalaiset ovat huonoja englannin kielessä. Mielestäni tunneilla pitäisi puhua enemmän englantia - muidenkin kuin opettajan! Tähän mennessä tunnit ovat kuluneet suunnilleen niin, että edellisen kerran kotitehtävät käydään läpi, eikä muuta sitten ehditäkään. Opettaja määrää kuka vastaa ja minä en saa vastata ikinä. Hieman meinaan tylsistyä niillä tunneilla.

Toinen valituksen aihe on typerä Power Point -esitys, joka meidän pitää tehdä yhdellä kurssilla. Jokaikinen oppilas tai pari tekee samasta aiheesta: Blu-Ray vs. HD-DVD. Mitä järkeä!?? Ensinnäkin miksi kaikki tekevät samasta aiheesta? Ja toisekseen, miksi HD-DVD, kun sitä ei käytännössä ole enää edes olemassa. Kaikki siihen liittyvien tykötarpeiden valmistus on lopetettu aikapäiviä sitten, kun Blu-Ray voitti näiden kahden formaatin välisen kisan! Miksi siis teemme esitelmän näiden kahden eroavaisuuksista??? Huoh... Onneksi oma esitykseni Joaquinin kanssa on jo valmis, niin ei sitä tarvitse enää stressata.

Voisin kertoa välillä jotain hauskaakin :D Viime lauantaina olin yksin shoppailemassa illalla ja sovittelin huvikseni sormuksia eräässä liikkeessä. Löysin kauniin sormuksen ja päätin kokeilla, miltä se näyttäisi sormessani. Sujautin sen sormeeni, vaikka puolimatkassa huomasinkin, että se taitaa olla liian pieni. Kun yritin ottaa sitä pois, se jäikin jumiin. Yritin vetää ja vetää sitä pois, mutta mikään ei auttanut. Hieman nolotti, kun joku muukin katseli samaa koruhyllyä kanssani ja ehkä myös huomasi minun taisteluni :D Mietin jo paniikissa, että pitääkö minun nyt mennä kassalle ja ostaa sormus tai pyytää apua sen irrottamiseen. Onneksi tajusin, että laukussani oli huulirasvaa. Hinkkasin sitä sormeeni ja ihanasti sitten luiskahti sormuskin pois sormesta. Mikä helpotus!

Ja nyt jotain vielä kivempaa. Perjantaina olen ollut täällä tasan 50 päivää. Ja kyseisenä päivänä on myös saman verran päiviä joululomaan ja siihen, että Tomi tulee tänne! 50 päivää ei tunnu enää yhtään niin pahalta! :) Sunnuntaina onkin yhtäkkiä jo marraskuu ja sitten joululoma tuntuu olevan vieläkin lähempänä!

Pitää vielä mainita, että tällä viikolla on ollu kyllä upeat ilmat! Lämpöä yli 20 'C ja aurinkokin vaan tykkää paistaa. En valita ollenkaan. Ei tarttis tulla syksyä tai talvea ollenkaan! Ehkä näiden ilmojen takia parannuinkin nyt, kun ei ole koko ajan kylmä, jee :)

Huomenna on jo torstai ja viikonloppu lähenee, ihanaa! :)

Ai niin...

Yksi juttu unohtu sanoa edellisessä kirjotuksessa. En siis vieläkään ole parantunut tästä flunssasta. Onneksi kuitenkin jäljellä on enää nenän valuminen ja välillä kurkkukipu ja yskä. Mutta eniten ärsyttää se, etten pääse juoksemaan! Elättelen toivoa, että jo tällä viikolla oon sen verran terve, että pääsen taas Retiro-puistoon kirmailemaan.

Se, että espanjalaiset talot on surkeasti eristetty, ei ainakaan edesauta flunssan lähtemistä ollenkaan. Täällä kämpässä on välillä varmastkikin reilusti alle 20 'C. Uskomatonta! Onneksi meillä on täällä mun huoneessa, kämppiksen huoneessa ja olkkarissa ihanat ilmastointilaitteet, jotka saa myös säädettyä lämmitykselle, aina 30 celciukseen asti. Omani oli ahkerassa käytössä viime viikon kylminä syysiltoina. Mutta mitä järkeä on laittaa ikunoihin vain yksi lasi! Joku todellakin saisi tulla tänne opettamaan, miten taloja rakennetaan, kiitos!

Lämmin viikonloppu

On tää Madridin syksy kyllä hassu! Koko viikonlopun oli taas niin lämmintä, että ulkona pystyi olla vain t-paidassa. Lämpötilat taisivat siis kivuta ainakin yli kahdenkymmenen.

Perjantaina olin Annamárian kanssa Puerta del Solin (eli keskustan) lähettyvillä shoppailemassa. Löysin pari kivaa villapaitaa talven kylmyyden varalle :) Kauheeta, kun en muista, mitä muuta tehtiin perjantaina. Ei sitten varmaan muuta kuin shoppailtiin :)

Lauantaina suunnitelmissa oli mennä jätti-kauppakeskukseen shoppailemaan ja kuninkaan kotiin, Palacio Realiin vierailemaan. Suunnitelmat kuitenkin vaihtuivat ja päädyimme taas keskustaan kaupoille. Putiikeissa vierähti jokunen tunti, kun etsittiin Tommille vaatteita Baranin ja Annamárian kanssa :D Sitten piti päästä jo syömään, minkä jälkeen kello oli niin paljon, ettei ehditty enää mennä Palacio Realiin vierailemaan. Mutta ei se mitään :) Kuninkaan kämpillä vierailu siirtyy jollekin arki-illalle, jolloin siellä toivottavasti ei ole sadan metrin jonoa. Illalla vielä keksittiin lähteä Casa de Campo -puistoon käväisemään. Sinne mentiin köysirataa pitkin sellaisessa neljän hengen kopperossa. Siellä keksittiin, että sinne pitää kyllä tulla uudestaan, mutta vuokrapyörien kanssa. Oli kyllä sen verran kivat pyöräilymaastot siellä! Piknik-eväät vaan mukaan koko päiväksi :) Puistosta oli myös hyvä näkymä läheiseen Warner Bros -huvipuistoon. Suunnitelmissa on mennä siellä käymään ensi viikonloppuna :) Kyseinen hyvipuisto on Disneylandin tapainen koko perheen huvittelupaikka. Laitteet näyttivät ainakin hurjilta!

Sunnuntaina herättiin niin aikaisin, että ehdittiin yhdeksitoista El Rastroon markkinoille. Oli taas kyllä niin pipona porukkaa, ettei mitään järkeä! :D Siellä täytyy pitää lujaa kiinni laukustaan, ettei pitkäkyntiset yllätä. Kyseisillä markkinoilla on hyvä tunnelma ja paljon kaikkea, mitä voisi ostaa :) Markkinoiden jälkeen käveleskeltiin keskustaan päin ja matkan varrella vastaan tuli kirkko, jossa käväistiin. Kannatti todellakin käydä, sillä oli se sen verran upea! En tiedä kirkon nimeä, mutta osaisin ehkä toistekin sinne. Ehkä... Täytyy hommata jostain Madridin jätti-turistikartta ja merkata siihen paikat, joissa kannattaisi käydä uudestaankin. Kirkkovierailun jälkeen matka jatkui taas. Ja jälleen voitiin huomata, että Madrid on meininkiä ja tapahtumia täynnä. Eräältä kadulta liikenne oli pysäytetty jonkin juhlakulkueen vuoksi. Eikä taaskaan mitään tietoa, mikä kulkue se oli. Se sisälsi muun muassa eräänlaisiin kansallispukuihin pukeutuneita ihmisiä, jotka lauloivat ja tanssivat, heinäkärryjä vetäviä härkiä, paljon paljon hevosia, klarinetin(?)soittajia ja vaikka mitä muuta. En tiedä mikä, mutta jokin noissa kulkueissa kiehtoo. Niitä on kiva seurailla. Tulee hyvälle mielelle, kun ihmiset on niin täysillä mukana.

Mitähän muuta kertoisin... Erään espanjalaisen kaverini kanssa ollaan yritetty etsiä meille kämppää keskustan lähettyviltä, mutta eipä ole vielä tärpännyt. Viihdyn kyllä nykyisessäkin kämpässäni, mutta mieluummin asuisin lähempänä keskustaa. Toinen miinuspuoli on se, että kaverit eivät voi täällä yöpyä, jos tulevat Suomesta vierailemaan. Muuten ei ole oikeastaan valittamista. Toki huoneeni on pieni, mutta asunto on niin uusi ja viihtyisä, ettei se paljonkaan haittaa.

Tänään nukuin ihanan pitkään, sillä tällä viikolla maanantai oli taas kivasti mun vapaapäivä :) Ja hups, kello on jo puoli yksi. Nyt olisi ehkä siirryttävä läksyjen pariin. Hasta pronto!

Syksy tuli tännekin

Tällä viikolla on ollut kyllä tosi syksyiset ilmat täälläkin. Nytkin sataa vettä kuin saavista (ja mulla on pyykit parvekkeella kuivumassa!!) ja äsken jyrisi ukkonenkin! Kello on siis noin puoli 10 illalla ja mittari näyttäisi, että asteita ulkona on 12. Hrrr, kylmä!! Pihalla täytyy jo käyttää ulkotakkia (eli mun uutta nahkatakkia!!! :)), saapikkaita (Uudet nekin! Ihanat siniset mokkanahkaiset tarttui Valencian reissulta mukaan), kaulaliinaa (Sekin uusi ja sisältää pashminaa ja silkkiä. Valenciasta sekin) ja sormikkaita (Ne on läheisestä supermarketista ja maksoi euron :D)! Voisin viikonloppuna käydä ostamassa myös pipon, etten enempää kipeydy.

Niin siis tosiaan, sain flunssan reilu viikko sitten Valencian reissulla. Ensimmäisenä yönä hostellin ilmastointi oli niin kylmällä, että aamulla oli kurkku kipeä. Siitä se sitten lähti. En tiedä mistä flunssa tuli, mutta sehän nyt voi tarttua mistä vain. Sunnuntaia tultiin Valenciasta takaisin Madridiin ja mulle nousi kuume. Maanantaikin meni kuumeillessa, joten en tiistaina mennyt vielä kouluun. Keskiviikkona menin ja tuskaahan se oli puolikuntoisena. Viime viikolla en siis oikein muuta tehnyt kuin parantelin itseäni viikonloppua ja kaverin synttäreitä varten. Juhlissa kuitenkin kipeydyin lisää, joten tämäkin viikko on mennyt yskiessä ja nenää niistäessä.

Tasan viikko sitten tein espanjan kielen tasotestin. Kipeänä olin silloinkin. Eilen sitten alkoivat kauan odotetut espanjan tunnit! Ja täytyy sanoa, että se on kyllä paras ja motivoivin kurssi, mitä mulla täällä on! Tunnit on tosi rentoja ja me tehdään tehtäviä yhdessä koko ryhmän kanssa opettajan johdolla ja keskustellaan koko ajan espanjaksi. Jos joku ei ymmärrä, miksi joku asia sanotaan juuri tietyllä tavalla, niin opettaja selittää asiaa niin kauan, että kaikki ymmärtävät. Ja tietysti espanjaksi koko ajan. Kävi hyvä tuuri, että sain noin mukavan opettajan! :) Tätä kurssia on siis neljä tuntia viikossa. Voisi olla enemmänkin, jos multa kysytään! :)

Ensi viikonloppuna ajateltiin vaihtariporukalla kierrellä vähän Madridia ja katsella joitain nähätvyyksiäkin. Palacio Realissa ja jossakin näköalatornissa olisi ainakin tarkoitus käydä. Minä haluaisin mennä vihdoin Madridin Hard Rock -cafeen ja ostaa sieltä t-paidan itselleni ja ehkä jollekulle muullekin ;) Myös talvivarusteita pitäisi viikonlopun aikana hankkia, mm. villapaitoja ja pitkähihaisia yleensäkin.

Niin joo, oltiin tosiaan 9.-11.10. Valencian lämmössä! Joka päivä asteet kipusivat lähes kolmeenkymmeneen, joten kylmä ei ollut ollenkaan :) Päivittäin uiskentelimme Välimeressä, jossa oli muuten tosi lämmintä vettä! Lauantaina kävimme monen tunnin reissulla Aquariumissa. Siellä oli paljon kaloja! :D Kaloja ja mereneläviä ynnä muita ympäri maailman. Mun lemppari oli tietenkin, se missä oli punaisen meren kaloja ja koralleja, koska oon niitä nähnyt livenä Egyptissä snorklailemassa! :) Toinen suosikki oli delfiini-show! Varmaan vähän niinkuin Särkänniemen delfinaariossa (jossa muuten en ole käynyt).

Sunnuntaina käytiin paikallisessa Heurekassa, eli tiedemuseossa. Siellä ei kauaa mennyt, joten siirryimme ravintolan kautta rannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa! :) Rannalta sitten hostellin suihkun kautta lentokentälle. Baran raukka joutui lentokentän turvatarkastuksessa jättämään kalliin Armanin hajuvetensä Valenciaan, sillä lentokoneeseenhan ei saa ottaa mukaan yli 100 ml vetoisia purnukoita. Seuraava kysymys onkin, että miten ihmeessä hän sai sen kuljetettua Madridista Valenciaan. Noh, Madridin lentokentän turvatarkastuksessa saimme koko kentän pomon ylipuhuttua ja Baran sai parfyyminsa mukaan. Tämä vain siksi, että pomo taisi pitää hajusta itsekin :D

Tänään oli englannin välikoe, joka oli aika vaikea, koska se sisälsi todella paljon tekniikan sanastoa, jota en kovinkaan hyvin hallitse. Läpi se kyllä varmasti meni, mutta en tiedä kuinka hyvin arvosanoin. Perjantaina olisi yhden kurssin labroissa tiedossa myös jokin pieni testi, josta en luultavasti ymmärrä yhtään mitään. Lisäksi saman kurssin teoriatunneille pitäisi tällä viikolla tehdä joku kotitehtävä. Katsoin sitä tänään, eikä mulla ole hajuakaan, miten se pitäisi tehdä. Niin hyvällä mallilla se kurssi siis! :D Meneeköhän edes läpi... Epäilen. Mutta mutta, ei stressata sitä :)

Nyt siis olen ollut täällä jo melkein puolitoista kuukautta! Jännää! Ja huomenna on tasan 60 päivää ja enää alle kaksi kuukautta joululomaan ja siihen, että Tomi tulee tänne mua moikkaamaan pariksi viikoksi! :) En malta odottaa! Isosiskoni, Jossu sanoi, että mun pitäisi tehdä joulukalenteri ja availla luukkuja jo nyt, niin aikakin menisi nopeammin :)

Noin kuukauden päästä täällä Madridissa olisi yhden lempibändeistäni, Porcupine Treen, keikka. 22. marraskuuta tarkalleen ottaen. Haluaisin ehdottomasti nähdä kyseisen bändin ja nyt yritänkin pakottaa jotakuta lähtemään mun kanssa kyseiselle keikalle. Jos joku tän blogin lukija on innostunut lähtemään, niin ilmottautuu mulle! ;)

Huomenna taas kouluun, plääh, kakoille tunneille. Onneksi koulupäivä kestää vain kaksi tuntia. Mutta nyt nukkumaan. Fiilistelen vielä hetken tulevaa konserttia ja kuuntelen Porcupine Treetä Spotifysta, niin kuin olen koko illan tehnyt ;)

Pieniä kivoja juttuja

Täytyy kyllä myöntää, että alan pikkuhiljaa nauttimaan tästä Espanjan ihanasta säästä. Kesä ei tunnu loppuvan millään, joka päivä on päivisin hellelukemat ja vielä myöhään illallakin parisenkymmentä astetta. Luksusta :) Kun tänne saavuin syyskuussa, niin ei edes sää pystynyt mua piristämään. Mutta nyt kyllä tuntuu kivalta, kun vielä kuuden aikaan illalla on valoisaa ja niin lämmintä, ettei viitsi mennä lenkille :)

Säiden puolesta joutuu hetken vielä odottamaan, että pääsen käyttämään eilen ostamaani ihanaa nahkatakkia. Voitteko kuvitella, ostin nahkatakin! En olisi vielä pari vuotta sitten voinut kuvitella käyttäväni nahkatakkia muualla kuin jossain huonon maun bileissä! :D Mutta nyt löytyi niin hieno ja halpakin vielä :)

Toinen asia, mistä nautin päivä päivältä enemmän, on espanjalainen ruoka. Suomessa en voi kuvitellakaan syöväni makkaraa, mutta täällä yksi lempiherkuistani on chorizo-makkara. Ihan älyttömän hyvää!! Se näyttää tosi epäilyttävältä, punaiselta ja veriseltä, mutta maistuu taivaalliselta! En olisi ikinä uskonut, että alan syödä makkaraa!!! Mutta täällä aina kun menen tapasbaariin, niin toivon, että saisin tapaksena juuri crorizoa :) Tänään supermarketissa kävin hipelöimässä ja haistelemassa chorizo-hyllyllä, hihhii :)

Tänään opetin myös muutamalle luokkakaverille vähän suomea. Se oli hauskaa! :) Ihan perusjuttuja: moi, kyllä, ei, poika, tyttö, mitä kuuluu, yms. Kerran pari espanjalaista kaveriani saivat hirveän naurukohtauksen, kun sanoin että chico guapo on suomeksi komea poika. Kuulostaa kuulemma joltain rivolta espanjalaisten suussa! :D

Taas tuli mieleen yksi kiva juttu täällä. Radion kuunteleminen. Yhtä kanavaa vain täällä kuuntelen, nimeltään Cuarenta. Hyvää musiikkia, jee! :) Sitä muuten voi kuunnella netissäkin. Suosittelen :) "Los cuarentas principaaaleeeees!" :D

Perjantaina lähden käymään Valenciassa suomalaisen Tommin, unkarilaisen Annamarían ja turkkilaisen Baranin kanssa. Lennot maksoi mulle noin 22 euroa edestakaisin. Ryanairilla siis lennetään. Huippuhalpaa! Pari yötä siellä yövytään sitten jossakin neljän hengen hostellihuoneessa, joka maksaa kai alle 20 euroa per henkilö, per yö. Halpaa sekin. Voi että, olisikohan siellä viikonloppuna niin lämmintä, että vois mennä mereen uimaan! :) Näyttäis olevan, katsoin äsken. Melkein kolmekymmentä pitäis mittarin näyttää ja aurngon paistaa. Ihanaa!!! :) Bikinit siis mukaan!

Huomaako kukaan, alan pikkuhiljaa muuttumaan taas omaksi iloiseksi ja aurinkoiseksi itsekseni. Muutaman viikon masentelu olikin mulle TODELLA epätavallista. En ole ollut lainkaan oma itseni. Poikaystäväkin alkoi jo ihmetellä, kun päivästä toiseen olen ollut niin maassa. Mutta tuntuu, että kyllä tämä täällä olo tästä alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan. On vaan aika rankkaa, kun pitää kaikki verkostot rakentaa ihan pohjilta ja kielenkin kanssa on ollut ongelmia.

Kaikki varmaan tietävät, mitä kulttuurishokki tarkoittaa. Sen ensimmäinen vaihe on nimeltään ns. turistivaihe. Kaikki tuntuu ihanalta ja uudelta. Haluaa käydä läpi kaupungin kaikki nähtävyydet ja on ihan innoissaan uudesta kulttuurista. Kulttuurishokin toinen vaihe puolestaan kuvataan sellaiseksi, että uudessa kulttuurissa kaikki alkaa ärsyttää ja haluaisi kotiin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön.

Minulle nämä vaiheet ovat menneet kyllä aivan toisinpäin. Alusta alkaen kaikki on tuntunut ihan kamalalta ja olen vain halunnut takaisin kotiin poikaystävän kainaloon ja tuttuihin ympyröihin. Minua ei todellakaan ole kiinnostanut käydä katselemassa mitään nähätvyyksiä, vaan olen mieluummin istunut koneen ääressä ja jutellut skypessä, mesessä, irkissä tai facebookissa kavereille ja poikaystävälle. Kaikki on tuntunut vaikealta ja vieraalta, enkä millään ole meinannut löytää omaa paikkaani uudessa maassa ja vieraassa kulttuurissa. Olen halunnut oppia kaiken heti ja turhautunut, kun en olekaan osannut heti. Olen miettinyt, että olenko ihan sekaisin ja tosiaan joku masentunut suomalainen, kun tuntui, että kaikki täällä olevat vaihtarit niin hehkuttavat, kuinka Erasmus-elämä on niin ihanaa.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että kokisin kulttuurishokin näin voimakkaana, kuin olen sen kokenut. Kukaan ei todellakaan osannut varoittaa, miten vaikeaa sopeutuminen voi olla. Kuvittelin, että sopeutuisi heti ja todella helposti ja että kaikki tuntuisi kivalta ensimmäisestä päivästä lähtien.

Mutta ei kannata olla huolissaan, en vaivu synkkyyteen, vaan nousen ylös pohjalta. Ehkä kulttuurishokin vaiheet tosiaan menivät väärin päin mun kohdalla. Vasta nyt, kun olen jo vähän oppinut paikallista elämänmenoa, haluan myös tietää, tuntea ja kokea lisää. Vaikka jotkut asiat tuntuvat yhä edelleen todella vaikeilta, luulen, että ne eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä.

Taas tuli nukkumaanmenoaika, joten pää tyynyyn. Buenas noches! :)

Keskiviikko

Tänään ei ole oikein tapahtunut mitään erityistä. Koulua oli kaksi tuntia ja luennon aihe oli aika vaikea. Koko kurssi taitaa olla myös espanjalaisille vaikea, joten voitte kuvitella, mitä se mulle on. Mutta jos en pääse läpi, niin ei voi mitään. Mutta en ainakaan aio luovuttaa, vaan yritän oppia kurssin asioita, kun kerran kirjankin jo menin ostamaan. Vähän kuitenkin pelottaa, sillä tästä kurssista olisi tiedossa sekä suullinen labrakoe joulukuussa, että kirjallinen koe tammikuussa. Joka päivä yritän kuitenkin opetella jotain uusia sanoja. Ehkä sekin kurssi alkaa kohta sujumaan.

Eilen sain tietää, että kouluviikkoni pitenee kahdella tunnilla, sillä perjantaille ilmestyi tämänpäiväisen kurssin labratunnit. Olen onnellinen, että maanantai säilyy edelleen vapaapäivänä ;) Ainakin toistaiseksi. En nimittäin vieläkään tiedä, mihin aikaan, minä päivinä ja ennen kaikkea missä espanjan kielen tunnit ovat. Se selvinnee viimeistään 13. lokakuuta, kun ne tunnit alkavat.

Yksi päivä huomasin myös, jos nyt oikein katsoin, että mulla on ensimmäisen lukukauden viimeinen tentti 3. helmikuuta ja seuraava lukukausi alkaa vasta 10. helmikuuta. Siinä olisi hyvä mahdollisuus lähteä lomailemaan. Amsterdamin vierailusta haaveilen :) Pääsisin moikkaamaan Tomia :)

Tänään yksi espanjalainen tyttö sanoi mulle, että puhun espanjaa hyvin siihen nähden, että olen opiskellut sitä vasta vuoden. Yllätyin :) Mutta edelleen mulla on verbien menneet muodot hakusessa ja sanavarastoa puuttuu enkä todellakaan ole edes opiskellut kaikkea espanjan kielioppia vuoden aikana. Olen huomannut, että olen välillä tosi kärsimätön ja haluaisin osata kaiken heti. Ja sitten kun en osaa, niin turhaudun ja masennun, enkä edes jaksa ja viitsi opetella mitään. Täytyy vaan yrittää hakea positiivisia kokemuksia kielen opettelun suhteen, niin ehkä sitten innostuksen kipinä taas syttyy. Sen olen myös havainnut, että on todellakin hyödyllistä puhua espanjaa joka päivä edes vähän. Kun puhuu, eikä vain kuuntele tai vaihda heti englantiin, niin aivot joutuvat vähän töihin ja opettelu paranee. Ainakin toivon niin :D

Mitähän hauskaa voisin sanoa espanjalaisesta kulttuurista. No, jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin täällä ihmiset kulkevat kengät jalassa sisällä. Itse tykkään kulkea täällä "kotona" sukkasillaan, joten sitten ovat sukat päivän päätteeksi aina ihan likaiset.

Espanjalaisiin ruokailutottumukset eroavat suomalaisista monin tavoin. Lounas syödään täällä kahden kolmen aikaan iltapäivällä ja sitä syödään paljon! Meidän koulussa lounas maksaa 5,05 € ja ateriaan kuuluu alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja juoma. Jokaisen näistä saa valita kolmesta vaihtoehdosta. Ruokaa on niin paljon, etten vielä koskaan ole jaksanut syödä kaikkea! Siksi syönkin lounaan koulussa vain tiistaisin, kun minulla on viikon pisin päivä.

Seuraava kysymys onkin, että miten ihmeessä kukaan jaksaa odottaa lounasta iltapäivään asti. No, täällä saatetaan syödä ennen lounasta välipaloja, kuten tortilloja tai muuta pientä suolaista tai makeaa. Illallinen nautitaan todella myöhään minun näkökulmastani - monesti yhdeksän ja yhdentoista välillä illalla! Siihen en ole vielä tottunut, sillä menen nukkumaan yleensä aika ajoissa.

Ehkä ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, kun kävin koulun ruokalassa oli se, että sekä oppilaat, että henkilökunta juovat olutta keskellä päivää! Siinä ei ole täällä mitään kummallista. Aluksi katsoin ihan ihmeissäni ja luulin oluiden olevan alkoholittomia, mutta kyllä ne ihan tavallisia oluita ovat. Cañat kuuluvat täällä jokapäiväiseen elämään.

Huomenna päivällä on taas muutama tunti koulua ja illalla toivottavasti lenkille Retiroon :) Siinä välissä voisi keksiä jotain kivaa tekemistä. Jos joku vaikka lähtisi keskustaan mun kanssa :)

Solei solei :D

Ja tännehän tuli sitten kesä takaisin :D Koko viime viikon on ollut hellelukemia ja aurinko on paistanut. Tällainen sää on kuulemma yleensä kesäkuussa eikä syyskuussa. Epätavallisen lämmintä siis.

Nyt siis eka kouluviikko takana. Oppitunneilla en ihan hirveästi ole ymmärtänyt, mutta kyllä sentään jotain. Tai ainakin luulen niin. Onneksi tunneilla on myös mukavia luokkakavereita, jotka auttavat yksinäistä ulkomaalaista. Kaikilla paitsi tekniikan englannin tunneilla olen ainoa vaihtari.

Viime viikon tiistaina tutustuin siis erääseen espanjalaistyttöön, Marinaan. Perjantaina olin hänen kaveriporukkansa kanssa tapasbaarissa. Neljän aikaan iltapäivällä paikka oli aivan täynnä! Jos olisin ollut Suomessa suomalaisten kavereideni kanssa, olisimme luultavasti vaihtaneet paikkaa. Mutta täällä on ihan normaalia syödä vaikka vai pikaisesti seisten pari tapaslautasellista ja juoda caña ja jatkaa sitten matkaa :) Me kuitenkin viihdyimme tapasten äärellä jonkin aikaa. Loppupäivän kiertelimme muuten vain Madridin keskustaa jäätelöitä syöden. Myöhemmin illalla menin Pohjois-Madridiin erään vaihtarikaverini, saksalaisen Annan luo käymään. Istuimme iltaa Erasmus-vaihtariporukalla ja joimme viiniä :)

Espanjalainen tapaskulttuuri on yksi niistä asioista, joista täällä todella pidän. Kun tilaa vaikkapa cañan eli olutlasillisen, niin kaupan päälle saa usein lautasellisen tapaksia. Viime lauantaina olin muutaman kaverini kanssa eräässä suositussa tapas-baarissa Madridin keskustassa, Chueca-nimisessä kaupunginosassa. Tilasimme jokaiselle juomat ja samaan hintaan saimme neljä lautasellista erilaisia tapaksia. Meidän lautasillamme oli muun muassa makkaraa, paistettuja perunoita maustekastikkeessa sekä patonkia. Hyvin tavallisia tapaksia ovat myös erilaiset juustot ja kinkut. Herkullista!

Toinen positiivinen ja samalla yllättävä asia, minkä olen täällä ollessa huomannut on se, että espanjalaiset käyvät ulkona ihan hirveästi. Edes sunnuntai-iltana ihmiset eivät jää kotiin, vaan suuntaavat kaupungin kaduille tai tapas-baareihin. Eilen Madridin keskustassa, Plaza de Cibelesillä järjestettiin konsertti sen vuoksi, että Madrid on ehdolla olympiakaupungiksi vuodeksi 2016. Keskusta oli taas ihan täynnä ihmisiä, jälleen vauvasta vaariin. Juhlijoita riitti; vanhoja pariskuntia, nuoria kaveriporukoita, vanhempia lastenvaunuineen, jne. Oli ihanaa huomata, kuinka aivan kaikki osallistuivat ilonpitoon huutamalla, tanssimalla, laulamalla ja nauramalla. Siis ihan kaikki. Siitäkin huolimatta, että juuri sunnuntai-illalle sattui muutama sadekuuro. Se ei todellakaan häirinnyt menoa.

Lauantaina olin ensimmäistä kertaa tutustumassa Madridin yöelämään erään Marinan kaveriporukan sekä suomalaisen kaverini Tommin kanssa. Ilta alkoi noin yhden aikaan yöllä eräässä puistossa Principe Pion metroaseman läheisyydessä. Kukaan puistossa ei juonut kaljaa tai muuta tölkistä, vaan kaikilla oli jotain vahvempaa alkoholia sekä blandiksia mukana. Suosittuja juomia olivat muun muassa viini+kokis sekä bacardi+limppari. Niitä espanjalaiset sitten joivat mukanaan tuomissaan juomalaseissa jäiden kera. Ihan erilaista kuin Suomessa. Baariin mentiin kolmen ja neljän välillä, eli siihen aikaan, kun Suomessa tavallisesti tullaan jo baarista pois. Juhlinta jatkui ainakin puoli seitsemään ja pääsin nukkumaan vasta kahdeksan aikaan aamulla. Sellaista menoa luvassa siis varmasti koko vaihtovuoteni ajaksi :)

Tänään kävin hommaamassa itselleni kortin, jonka tarvitsen, jotta voin ostaa kuukaudeksi matkalipun julkisiin kulkuneuvoihin. Korttia varten tarvitsin valokuvan, jonka kävin ottamassa metroaseman valokuva-automaatissa. Kahdeksan passikuvan kokoista värillistä kuvaa maksoivat vaivaiset kolme euroa! Kuvien ottamisen jälkeen lähdin metsästämään paikkaa, josta voisin kortin itselleni ostaa. Aikani harhailtuani kysyin kadulla eräältä naiselta, minne minun pitäisi mennä. Myös ruovan mies tuli minua neuvomaan. Molemmin puolin oli vähän kommunikointivaikeuksia, joten pariskunta lähti saattamaan minut tupakkakaupaan, josta voisin kyseisen kortin saada. Äärimmäisen ystävällistä! :)

Huomenna alkaa taas kouluviikko. Toivottavasti ymmärrän tunneilla edes hiukan paremmin kuin viime viikolla :)

Eka koulupäivä

Tänään mulla oli siis ihan eka koulupäivä tuolla yliopistolla! Jännitti kyllä kovasti! Ekat tunnit oli tekniikan englantia eli Inglés Técnico. Siellä olin kahden vaihtarikaverini kanssa, enkä oikein ymmärtänyt mitään, kun se ope puhu vain espanjaksi :D Näiden tuntien jälkeen joutui sitten odottelemaan kaksi tuntia, ennen kuin seuraavat tunnit alkoivat. Ah, ihanat hyppärit! Hyppäreillä ei ollut yhtään mitään tekemistä, koska olin ihan yksin. Kävin tietokoneluokassa ja ruokalassa vähän kertaamassa espanjan kielioppia ja söin välipalaksi vähän espanjalaista tortillaa. Tortilla ei siis ole se lettunen, jonka sisään laitetaan lihaa, salaattia, juustoa, kastikkeita jne., vaan perunamunakas. Suomen tortilloja täällä kutsutaan nimellä fajitas.

Seuraavat tunnit olivat nimeltään Vídeo en Multimedia, eli video multimediassa. Ne tunnit kestivätkin sitten ehkä kokonaisen vartin, sillä opettaja piti vain kurssin esittelyn, josta en muuten taaskaan hirveästi ymmärtänyt. Menin kysymään tunnin jälkeen opettajalta lisäselvitystä englanniksi ja kävikin ilmi, että olinkin ymmärtänyt melkein kaiken tärkeän! Yllätyin!

Taas piti odotella pari tuntia seuraavien tuntien alkuun. Söin lounaan ja luin taas espanjaa aikani kuluksi. Seuraavat tunnit olivat taas englantia, Comunicación Profesional II. Taas opettaja puhui melkein vain espanjaksi, ja tuntui, että ymmärsin vielä vähemmän kuin edellisillä tunneilla. Noh, onneksi satuin istumaan erittäin mukavan espanjalaistytön viereen, joka kertoi minulle tuntien aikana ja niiden jälkeen kaiken, mitä tietää piti. Kurssille pitäisi kuulemma ostaa kirja, mutta yritän vältellä sitä viimeiseen asti, vaikkei kirjan hinta päätä huimaakaan; 7,40 €. Tyttö, Marina, esitteli minut myös kavereilleen ja tulin samalla kutsutuksi perjantain bileisiin. Kiva päästä mukaan ihan aitoon espanjalaismeininkiin! Ajattelin ennen, että on aika vaikeaa päästä mukaan espanjalaisten kaveriporukoihin, mutta ei kai sitten - ainakaan toivottavasti :) Englannin tunneilla tutustuin myös kahteen espanjalaiseen poikaan ja kävi ilmi, että he ovat kanssani myös kahdella muullakin kurssilla, qué bien! :)

Joka päivä vaihdan kuulumiset myös vuokrananatajani kanssa. Hän auttaa minua ja lohduttaa, jos tulee koti-ikävä. Yhtenä päivänä purskahdin itkuun, kun juttelimme ja hän tuli ja halasi. Myöhemmin hän kävi kaupungilla ja toi lohdutukseksi hiuspannan. Lisäksi hän sanoi tänään, että saan lainata hänen laskettelupukuaan, jos haluan, ja että voin lähteä hänen ja hänen ystäviensä kanssa joskus vuorille kävelemään, jos niin haluan :)

Viime lauantaina kävimme Toledossa Tommin ja hänen koulukavereidensa kanssa. Taas tutustuin 7 uuteen ihmiseen. Mukavia olivat! :) Illalla oli Noche en Blanco Madridissa, eli valkoinen yö. Kadut olivat aivan täynnä ihmisiä! Tuntui, että kaikki Madridin asukkaat, ihan vauvasta vaariin halusivat tulla kaduille juhlimaan. Kävimme Real Madridin jalkapallostadionilla, sillä sinne pääsi ilmaiseksi vierailemaan. Moni muukin tietenkin halusi nähdä stadionin kauniissa iltavalaistuksessa, joten jonot olivat sen mukaiset, n. 500 m. Stadion oli kyllä UPEA ja päätin, että menen katsomaan jonkin Real Madridin matsin sinne! :) Illalla en jaksanut kauaa juhlia, Toledon reissun aiheuttaman väsymyksen takia, vaan lähdin jo yhden aikaan kotiin.

Sunnuntaina kävin Tommin ja Annamarían kanssa Retiron puistossa, joka oli valtavan upea! Joka sunnuntai-ilta siellä järjestetään rumpuesityksiä, joten saimme nauttia rytmikkäästä tunnelmasta :) Puisto oli myös valtava! Sellaisia ei todellakaan Suomesta löydy! Suuria puita ja muun muassa lenkkeilyyn soveltuvia polkuja, ruusutarha, tekolampia sekä lisäksi mustia joutsenia!!!

Tänään, tiistaina minulla siis oli 5 tuntia koulua, keskiviikkoisin kaksi, torstaisin kolme ja perjantaisin kaksi. Ainiin, ja maanantait vapaita ;) Ihan leppoisalta vaikuttaa. Saa nähdä kuinka paljon töitä nuo kurssit sitten loppujen lopuksi teettävät. Lisäksi lokakuussa alkaa espanjan kurssi, jonka ajoista en vielä tiedä.

Nyt tämä tyttö taitaa olla niin väsynyt, ettei keksi enää mitään järkevää sanottavaa. Joten buenas noches! :)

Bocadilloja sekä churroja

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Vaikka ensimmäinen viikko täällä onkin tuntunut ehkä elämäni yksinäismmältä ja kurjimmalta, niin uskon, että oloni paranee koko ajan, pikku hiljaa. Olen ikävöinyt Suomea ja läheisiäni siellä, etenkin poikaystävääni ja itkenyt joka päivä yksinäisyyttäni ja ikävääni - varsinkin, kun tänään tuli poikaystäväni kanssa 9 kuukautta yhdessäoloa täyteen <3

Tänään päätin, että yritän olla stressaamatta ja keskityn elämästä nauttimiseen. Jos kurssit koulussa menevät penkin alle, niin ei kai se maailmaa kaada. Tätä kirjoittaessani huomaan, että olen jo vähän toipumassa tästä järisyttävästä kulttuurishokista ja palaamassa vähitellen omaksi positiiviseksi ja sosiaaliseksi itsekseni. Alan ehkä jo tottumaan hyvin erilaiseen elämänmenoon ja huomaan katselevani ympärilleni, enkä enää panikoi niin paljon.

Eilen tapasin suomalaisen kaverini, Tommin, joka on myös täällä Madridissa vaihdossa, mutta eri koulussa. Vaeltelimme keskustassa ja kävimme syömässä euron maksavat bocadillot con queso y jamón. Eli siis sämpylät, joiden välissä meillä oli juustoa tai kinkkua. Palanpainikkeeksi maistelimme hieman valkoviiniä ja olutta, eli cañaa. Kiertelimme keskustassa vähän lisää ja päädyimme erääseen baariin maistelemaan kannun verran Sangriaa. Ilta sujui todella mukavasti ja sain kerrankin muuta ajateltavaa kuin koti-ikävän.

Tänään kävin myös koulussa ilmoittautumassa kursseille ja tapasin kaksi ranskalaista Erasmus-vaihtaria, jotka ovat myös lukemassa telecommunication-yksikössä, mutta eri linjalla kuin minä. Niin huimasti meitä vaihtareita sitten on telecommunicationissa, kolme kokonaista. Muutama lisää löytyy tietotekniikan puolelta ja siihen se jääkin. Loput Madridin Erasmus-vaihtarit ovatkin sitten kaupungin muissa lukuisissa yliopistoissa. Heitä pääsen onneksi tapaamaan Erasmus bileissä ja myös Tommin kautta. Hänen yliopistossaan vaihtareita on nimittäin hieman enemmän, noin 500!

Viikonloppuna, joko lauantaina tai sunnuntaina, olisi tiedossa päivän reissu Toledoon. Bussilla menopaluu maksaa vaivaiset 12 euroa! Lähden matkaan Tommin ja hänen vaihtarikavereidensa kanssa. Kivaa!

Tänään tapasin siskoni kaverin, Suzanan. Kävimme maistelemassa elämäni ensimmäisiä churroja con chocolate! Churrot ovat öljyssä uppopaistettuja, tankomaisia leivonnaisia, joita sitten dipataan paksuun suklaakastikkeeseen. Kyllä oli hyvää! :) Ja taas kului aikaa mukavasti rupatellen enkä ehtinyt ollenkaan murehtimaan asioita. Sain Suzanalta positiivista energiaa ja uskoa siihen, että kyllä ne asiat vielä järjestyvät.

Huomenna sitten aamulla vielä koululle maksamaan espanjan kurssi, joka verottaa lompakkoani vaivaiset 20 euroa. Kurssi alkaa ensi kuussa ja kestää koko syyslukukauden. Aluksi meillä on tasotesti, jonka mukaan meidät sitten jaetaan eri ryhmiin. Taidan pudota sinne vasta-alkajien ryhmään, sillä vasta vuodenhan olen espanjaa opiskellut.

Ja mitä tapahtuu huomenna loppupäivästä, sitä en vielä tiedä. Toivottavasti jotain hauskaa ja piristävää! :)

Sopeutumisongelmia

Huomenna sitten muutan! Asunto löytyi todella läheltä koulua, vain parin metropysäkin päästä. Eli kouluun voin mennä kävellen tai metrolla. Kämppä on myös suht lyhyen matkan päässä keskustasta, alle puolen tunnin metromatkailun päässä.

Asunto, jonka päätin ottaa, sijaitsee mielestäni mukavan oloisella alueella Madridin eteläosassa. Talo, jossa asunto sijaitsee, vaikuttaa vanhalta, mutta on sisältä todella uuden näköinen. Oma huoneeni on melko pieni, ehkä 11 neliömetrin kokoinen, mutta muu asunto on aivan upea! Parvekkeelta on mielettömät näköalat yli Madridin ja kaikki asunnon kalusteet vaikuttavat uusilta. Kylppäri, keittiö ja olohuone näyttivät myös siisteiltä ja viihtyisiltä. Lisäksi asunnon perällä on huone, jota saan käyttää opiskeluun, jos niin haluan.

Asunnon vuokra on 290 euroa sisältäen langattoman Internet-yhteyden. Lisäksi minun täytyy maksaa noin 70-100 euroa kuukaudessa riippuen siitä paljonko käytän vettä, sähköä, yms. Luonnollisesti talvella, kun asuntoa täytyy lämmittää enemmän, summa on lähellä sataa euroa, jos on kovin kylmä talvi.

Jaan asunnon itse omistajan kanssa, noin nelikymppisen, mukavan oloisen espanjalaisnaisen kanssa. Hänelle tärkeää oli, etten polta, omista lemmikkejä ja että olen suht siisti ihminen. Teemme vuokrasopimuksen tulevana maanantaina aluksi vain kahdeksi kuukaudeksi, siltä varalta, että haluankin mieluummin muuttaa nuorten opiskelijoiden kanssa samaan kämppään. Toivon kuitenkin, että tuleva kämppikseni ja samalla asunnon omistaja on mukava, sillä pidän itse asunnosta todella paljon. Toivotaan, että viihdyn!

Kävimme Jesúksen kanssa katsomassa myös neljää muuta asuntoa. Kaikki olivat suunnilleen samaa hintaluokkaa ja melko lailla myös samalta alueelta, kuin asunto, jonka nyt päätin ottaa. Muissa kämpissä miinusta sai mm. se, että en nähnyt kaikkia kämppiksiä ja se, että osassa asuntoja asui poikia. Lisäksi kämppä, jonka päätin ottaa, haisi parhaalta :D Ne, jotka minut hyvin tuntevat, tietävät kyllä, miten hyvä ja tarkka hajuaistini on, heh! :D Esimerkiksi hajut menneisyydestä tuovat hyvin vahvasti mieleen muistoja ja tapahtumia. Valitsemani kämppä haisi raikkaalta ja puhtaalta, eikä ollenkaan tunkkaiselta tai pistävältä.

Kuten otsikosta voi lukea, minulla on vielä vähän vaikeaa sopeutua tänne. Tajusin tänään, mistä se ehkä johtuu. Tuntuu siltä, että olen ihan yksin tässä tilanteessa - ihan hukassa, enkä tunne ketään, joka olisi samassa tilanteessa. Ehkä tilanne helpottuu, kun tapaan muita vaihtareita ja myös uusia espanjalaisia tuttavuuksia. Lisäksi sopeutumista varmasti helpottaa, kun opin paremmin espanjaa - pikku hiljaa, poco a poco. Huomaan, että ymmärrän koko ajan yhä enemmän ja enemmän, mitä minulle puhutaan espanjaksi ja pystyn vähitellen myös itsekin vastaamaan samalla kielellä. Ehkä vaihtarivuoteni lopussa, pystyn puhumaan espanjaa takeltelematta koko ajan! :)

Kämpän metsästystä

Eilen siis saavuin tänne aurinkoiseen Madridiin. Fernando oli kentällä vastassa, niin kuin lupasikin :) Lento oli vähän myöhässä ja matkatavaroiden tulemisessakin kesti, joten Fer joutui odottelemaan mua jonkun aikaa.

Molemmat lennot sujui hyvin. Kummallakaan lennolla ei tarjottu ilmaista ruokaa, mutta maksullisia juomia ja pientä syötävää kylläkin. Ensimmäisellä lennolla Helsingistä Kööpenhaminaan oli pakko ottaa koneessa limpparia, sillä pääsin koneeseen ihan viime hetkellä! Oli huvittavaa, kun jälleen kerran mua kuulutettiin koneeseen (Tuuli muistaa varmasti, kun oltiin menossa Budapestiin ja minä olin käymässä vessassa, kun meitä pyydettiin kuutuksessa saapumaan lähtöporteille) :D Olin vielä turvatarkastuksessa, kun tuli kuulutus: "Tämä on viimeinen kuulutus lennolle Kööpenhaminaan. Viimeisiä matkustajia pyydetään saapumaan lähtöportille 19". Ja kävi sitten niin, että juoksin koko matkan turvatarkastuksesta matkatavaroineni portille. Turvatakastuksessa meni ihmeen kauan! Tietokone piti laittaa vielä uudestaan erikseen ja myös lentolaukkuni haluttiin avata ja tutkia.

Nämä lennot, Helsinki-Kööpenhamina-Madrid, olivat siis ensimmäiset, jotka matkustin yksin. Mitään ongelmia ei ilmaantunut, mutta oli aika yksinäistä...

Takaisin Madridiin... Fernando tuli siis hakemaan kentältä ja vei minut kavereidensa luo, jotka asuvat lähellä keskustaa ja ihan härkätaisteluareenan vieressä. Mukavia poikia nuo Fernandon kaverit, Jésus ja Javier. Nukuin kuin tukki heidän olkkarin lattialla patjalla. Aamulla piti taas herätä suht aikasin, koska lähdin Fernandon kanssa koululla käymään. Siellä sitten vierähti vahingossa koko päivä. Fernando esitteli minut yhdelle opettajalleki, joka kertoi minulle joistain projekteista, joihin saisin osallistua, jos haluaisin. Kyseessä olisi siis tietotekniikkaan liittyviä projekteja, joista maksettaisiin jotakin korvaustakin. Ohelmointitaidoista vaadittaisiin ilmeisesti Javaa ja Uml:ää, joita en todellakaa osaa, vaikka olenkin molempia opiskellut! :D

Sitten Fernando vei minut tapaamaan jotain toista tyyppiä, en muista ketä :D Noh, joka tapauksessa saatiin jäädä sen tyypin, eli naisen toimistoon soittelemaan ihmisille, ketkä tarjoavat asuntoa. Mitään mielenkiintoista ei kuitenkaan löytynyt. Sen jälkeen menimme Fernandon kanssa katsomaan kämppää, josta puhuin aiemmassa tekstissäni. Siinä asunnossa oli vapaana kuitenkin van kahden hengen huone, joka olisi maksanut 480 euroa! En siis ottanut huonetta.

Koululla tapasin myös oman kansainvälisten asioiden koordinaattori, eli kv-tyypin :D Mari Carmen vaikutti oikein muavalta ja avuliaalta. Mutta mielenkiintoista kyllä, edes koulumme kv-tyyppi ei puhu kunnolla englantia! :D Mari Carmen tarjosi minulle lounaan ja kävi kanssani avaamassa pankkitilin koulun pohjakerroksessa. Tilin avaaminen ja käyttäminen on maksutonta, sillä pankilla on sopimus koulumme kanssa, mikä on todella hyvä. Eipä tule ainakaan ylimääräisiä kuluja :)

Vietin koululla tänään siis noin seitsemän tuntia. Huh! Liian pitkä aika palloilla siellä iso osa ajasta ihan yksin ja hukassa! Tänään olo on siis lähinnä tuntunut yksinäiseltä ja hämmentyneeltä, sillä en tunne täältä paljonkaan ihmisiä ja kämppäkin on vielä hakusessa. Tämä olotila toivottavasti kuuluu johonkin alkushokkiin ja menee ohi...

Nyt illalla selailin netistä Jesúksen kanssa kämppiä ja Jesús soitti puolestani lupaavan oloisiin kohteisiin. Huominen päivä onkin sitten buukattu täyteen asuntonäyttöjä. Aamulla katsomme kolme ja iltapäivällä kaksi asuntoa. Toivottavasti joku niistä tärppää, niin pääsen muuttamaan omaan kämppään ja saan oman huoneen!

Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan, jotta voin nukkua kunnolla ja herätä pirteänä asuntoja katselemaan. Buenas noches!

Adiós Finlandia!

Kolmen tunnin päästä olenkin jo lentokoneessa hyvää vauhtia menossa kohti Kööpenhaminaa. Sitten noin puolitoista tuntia odottelua, jonka jälkeen seuraava kone suuntaa Madridiin. Toivottavasti laukuissa ei ole liikakiloja, ettei tarvitsisi maksaa ylimääräistä. Eilen piti vielä poistaa osa tavaroista, kun laukkujen paino oli jostain syystä kasvanut :D

Ensimmäisen yön vietän mitä luultavimmin ystäväni Fernandon kavereiden asunnolla. Olisin päässyt nukkumaan myös siskoni kaverin luo ensimmäiseksi yöksi, jos en olisi muuta paikkaa löytänyt. Ensimmäinen yöpaikka siis hoidettu, jei! :)

Perjantaina haluaisin hoitaa muutamia käytännön asioita, mm. asunnon, puhelinliittymän ja pankkitilin. Näihin tarvitsen kuitenkin apua joltakin, joka puhuu sujuvasti espanjaa. Toivottavasti Fernando tai joku muu ehtisi vähän avittamaan :)

Eräs asunto, jota minulle on tarjottu, kuulostaa erittäin lupavalta. Taisinkin mainita siitä edellisessä kirjoituksessani. Eilen katsoin paikan sijainnin kartalta ja yllätyin positiivisesti. Asunnolta koululle on matkaa alle 4 km, eli vain 4 metropysäkkiä! Ja keskustaankin pääsee metrolla kuulemma noin vartissa! Upeeta! :) Toivottavasti tässä ei ole mikään koira haudattuna, vaan asunto on yhtä kiva, kuin miltä se kuulostaakin ;)

Nyt vielä pakkaamaan viimeisetkin hilut laukkuihin, mm. tämä tietokone :D Sitten bussilla lentokentälle. Jännää!!!

Lähtölaskenta alkakoon...

Mäntsälä jäi taa sekavin tuntein ja nyt oleilen pari päivää Tomin luona, ennen kuin pitää suunnata torstaina kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Jännittävää... Sieltä sitten Köpiksen kautta Madridiin. Yksi espanjalainen kaveri lupasi tulla hakemaan lentokentältä, mutta ensimmäinen yöpymispaikka on vielä vähän hakusessa. Jos hyvin käy, niin muutan jo samana iltana omaan kämppään :)

Asunto, jota mulle on tarjottu olisi sijaintinsa kannalta ihan unelma! Vain 4 metropysäkkiä mun koululta. Asunnon vuokra tosin on paljon kalliimpi, kuin mitä Suomessa olen soluasunnosta maksanut, mutta hintaan sisältyy ihan kaikki, mm. ilmastointi, lämmitys, sähkö, vesi, kaasu, Internet-yhteys, jne. Ehkä sen hinnan pystyy maksamaan, kun muuten hintatason pitäisin Espanjassa olla alhaisempi. Ainakin ruokien, juomien, elokuvassa käymisen, julkisten kulkuneuvojen käyttämisen, yms. pitäisi muistaakseni olla halvempaa.

Eilen pakattiin äitin kanssa parin tunnin ajan, iltamyöhään tietenkin, kun ei päivällä muka ehtinyt. Laukkujakin vaihdettiin moneen kertaan, kun meinasi jo painorajoitukset paukkua :D Lentokoneeseen menee mun rinkka sekä fudiskassi, jotka painaa yhdessä (toivottavasti) alle 20 kg. Jos ei, niin sitten maksetaan ylimääräistä. Lentokoneeseen otan lentolaukun sekä käsilaukun, jotka saa painaa enintään 8 kg. Täytyy torstaina vielä punnita kaikki laukut varmuuden vuoksi.

Tällaisia mietteitä tällä erää. Illalla menen Tomin kanssa leffaan ja syömään viimeisen kerran Suomessa vähään aikaan. Seuraavan kerran sitten 10 kk päästä.